Piipahdin pitkästä aikaa Suomen reunalla Helsingissä, vaikka se sijaitseekin niin kovin syrjässä ja täyteen tupatulla ruuhka-alueella. Matka on pitkä, mutta junat nykyisin vikkeliä. Vielä 10 vuotta sitten oli toki paljon mukavampi matkustella kun yöjuna JNS-HKI vielä kulki. Sitten viisaat päättäjät päätivät päättää tämän kätevän yöjunamatkustelun, yleisön vastustuksesta ja adresseista huolimatta. Sellaista on demokratia…tai sen puute!
Kiasma ja Grayson Perry
Tapanani on viime vuosina ollut lampsia Helsingin asemalta ensimmäiseksi Kiasmaan, jossa harvoin joutuu pettymään taidenäyttelyjen laadun suhteen. Ei joutunut nytkään – ja esimerkiksi englantilaisen vastarannan kiisken Grayson Perryn (s. 1960) taide pistää paitsi ajattelemaan myös hymyilemään. Huomasin ihan pienten lastenkin tutkailevan innolla sarjakuvamaisia isoja ryijykankaita, jotka muodostavat ihmeellisten ruukkujen ja outojen kasvokuvien galleriasta valtaosan.
Perry on kaapista ulos kävellyt transvestiitti, joka hätkähdytti englantilaista aristokratiaa noutaessaan arvostettua Turner-palkintoa 15 vuotta sitten: tilaisuutta varten taiteilija oli pukeutunut ja meikannut itsensä naiseksi…
Grayson Perryn näyttelyn otsikkona on “Kansanviisautta”. Käsite saattaa tässä tapauksessa olla peräti ironinen, mutta kriittisyydestä ei taiteilija tingi, ei laadustakaan. Kansanviisautta sekin. Perry katselee brittiläistä luokkayhteiskuntaa virne suupielessä, leikkii sukupuolella, seksuaalisuudella, uskonnollakin. Upeita ovat myös ne “naismuotokuvat”, jotka Perry on maalannut itsestään. Ainakin eräs niistä näytti muistuttavan etäisesti Margaret Thatcheria…
Suosittelen Kiasmaa ja Grayson Perryn näyttelyn ohella vaikka Mellors & Nissisen Venetsian Biennaalissa 2017 menestynyttä , humoristisen robottitaiteen “The Aalto Natives” -osastoa. Sekin löytyy Kiasmasta… www.kiasma.fi
Lapset ja lapsenlapset koolla
Kaikki kuusi aikuista lastani ovat maailmalla, perhe- tai muissa vakisuhteissa ja ammateissakin jo. Tapaan heitä aivan turhan harvoin, mutta mielessä he ovat usein kuten lastenlapsenikin.
Helsingin reissun kohokohta oli vanhimman poikani ja hänen vaimonsa järjestämä “Perhetapaaminen” Käpylässä. Paikalla oli kuusi lastenlasta vanhempineen sekä esikoispoikani sisarpuolet. Kielisekamelska oli melkoinen, koska nuoret ovat kovasti kansainvälistyneet, levittäytyneet ympäri maailmaa. Puhuttiin suomen lisäksi ainakin englantia, venäjää, portugalia ja ruotsia. Nopeimmin yhteisen leikkikielen löysivät lastenlapset, ikähaitarilla 3-8.
Vegaaniruoka oli aivan erinomaista ja maistui kaikille. Harvoin olen juonut niin hyvää kahvia kuin poikani vaimon taidolla valmistamaa italialaista tummaa paahtoa.
Miksiköhän suomalaiskauppojen kahvivalikoimat ovat niin rajalliset – verrattuna vaikka Alkon viineihin?
Hellepäivänä kävimme myös uimassa Kumpulan maauimalassa. Se on upea keidas keskellä vihreää kaupunginosaa. Ainut haittapuoli oli uimareiden määrä – hyvä että sekaan sopi. En muuten muistanutkaan enää kuinka vaikeaa on saada pikkuväki pois vedestä, vaikka nälkä yllätti ja huulet väpättävät sinisinä…
Öisinajattelija