Joensuun Parafest-festivaalin tunnus 2018 puhuu puolestaan:

KULTTUURI KUULUU KAIKILLE

Parafest on festivaali, joka kokoaa Joensuuhun joka elokuu mahtavan joukon taiteilijoita, jotka ovat muuten suhteellisen näkymättömiä ja tuntemattomia:

kehitysvammaisia, sokeita, kuuromykkiä, pyörätuolissa istujia ja muita. Ei tätä eriskummallista festaria juuri missään muualla Joensuun ulkopuolella mainosteta, vaikka se on ollut jo vuosia hyvinkin kansainvälinen.

 

Tämän vuoden Parafest 16-18 elokuuta oli yleisömenestys ja entistä kansainvälisempi. Lukuisien suomalaisesiintyjien ohella Joensuun ulkomaalaiset päävieraat olivat huipputasoa.

 

Alison Lapper – kädetön moderni Milon Venus

 

Pitää heti alkuun sanoa, että kädetön taiteilija ja valokuvaaja, englantilainen Alison Lapper oli valloittavan vilkas persoona. Kun näki hänen suullaan maalaamat työt ja ottamansa valokuvat taidekeskus Ahjossa, suorastaan hämmästyi. Tämä taide kuuluu todella kaikille eikä jää laatunsa tai teemansa puolesta jälkeen mistään vastaavasta taidenäyttelystä.

 

Kun sitten tutustuin Alisoniin paremmin kuulttuurikapakka Sointulan (Wanhan Jokelan perillisen) illanvietossa, panin merkille myös hänen avoimen sosiaalisuutensa ja persoonansa moniulotteisuuden. Räväkkä nainen vastaa esimerkiksi (vähän loukkaavaan ja hyvin yleiseen) kysymykseen siitä millaista intiimielämä on kädettömällä näin:

“Naurattaa, tuota kysytään aina, kaipa se minun 18-vuotias poikani sai alkunsa kuten Jeesus Kristus, pyhästä hengestä…” Do You have other questions…or is it enough?”

 

Öisinajattelija on ylpeä siitä, että Sointulassa oli mahdollisuus tutustuttaa Alison myös petroskoilaiseen ”pyörätuoliohjaajaan”, Vladimir Rudakiin ja tulkata heidän keskusteluaan.

Alison Lapperin näyttelyyn voi käydä tutustumassa Joensuun Ahjossa…

 

Vladimir Rudak musisoi ja ohjaa elokuvia pyörätuolista

 

Joensuu Parafest-tapahtuman toinen kansainvälinen päävieras tuli Venäjän Karjalasta. Hän on muusikko ja elokuvaohjaaja Vladimir Rudak( s. 1968) . Rudak vammautui liikenneonnettomuudessa 23-vuotiaana, mutta se ei estä häntä soittamasta, kirjoittamasta ja ohjaamasta elokuvia.

 

Rudak on syntynyt ja kasvanut Petroskoissa.

-Aloitin muusikkona ja opettelin 15-vuotiaana lukemaan nuotteja. 18-vuotiaana esiinnyin yhdessä rock-yhtyeeni kanssa. Olen ollut aina kiinnostunut erityisesti elokuvasta, mutta jotenkin filmeissä häiritsivät mustavalkoiset tyypit, depressiiviset ja kovin individualistiset henkilöhahmot. Niinpä päätimme ystävieni kanssa kuvata mustan komedian nimeltä “Kovat kundit eivät tanssi”. Oli vuosi 2005 ja tämän vammaisten elämää käsittävän filmin ensi-ilta oli Moskovassa, isolla festivaalilla. Teema oli Venäjällä aivan uusi!

 

Rudak päätyi vaikuttamaan elokuvissaan huumorilla, vaikka aihe olisi vakava ja juonikuvio traaginenkin. Joensuussa esitetyn “Ananas” -elokuvan (2016) idea syntyi yhdessä ohjaajan vaimon Larisan kanssa.

-Tarkoitus oli tehdä erilainen vammaiselokuva, jossa päähenkilö on jäänyt auton alle, mutta selvinnyt siitä. Juonta en paljasta, mutta sen Gena-niminen päähenkilö ei ole mikään puhdas pulmunen. Hän käyttää tilannetta hyväkseen kun huomaa, että avuliaita ihmisiä piisaa. Myös häntä lähipiiri yrittää hyödyntää parhaansa mukaan, rahallisestikin. Elokuva valmistui pari vuotta sitten ja sai hyvän vastaanoton muuallakin kuin Venäjällä.

 

-Tulevaisuudessa tahtoisin julkaista lisää laulujani, oman porukkani kanssa – ja tietysti tehdä elokuvia. Aiheita ja käsikirjoituksia piisaa. Viimeisin kirjallinen työni on sarjakuvakirja “Olen elefantti”… Eräs idea olisi kuvata vaikka dokumenttifilmi suomalaisten kollegojen kanssa. Suosikkiohjaajani on erikoisen tyylinsä täysin hallitseva Aki Kaurismäki.

 

Vladimir Rudakista on Venäjällä tullut myös merkittävä vammaisten ihmisoikeuksien puolustaja. Aktivistien toimesta monen kehitysvammaisen ja pyörätuolissa elämänsä viettävän tilanne on kohentunut eivätkä he ole enää kummajaisia. Paljon on kuitenkin tehtävää, varsinkin asuntoasioissa ja esteettömässä liikkumisessa. Rudak vaikuttaa elokuvillaan ja musiikillaan käyttäen uusissa filmeissä myös vammaisia näyttelijöitä. Ananas-elokuvan henkilötiimi tosin koostuu petroskoilaisista ammattinäyttelijöistä.

Teksti ja haastattelu: Öisinajattelija