Se, mitä nyt tapahtuu Venäjällä, isoissa kaupungeissa, on paljon muuta kuin vain kaksinkamppailu välillä Putin-Navalnyi
Venäjällä, ainakin suurkaupungeissa on noussut valtava kansanliike, jota ei voida enää ohittaa tai vaieta Moskovan Kremlissäkään. Tavallaan se muistuttaa jossakin määrin 1980-luvun jälkipuoliskon glasnost ja perestroika ajoista – kehityksestä jonka alullepanija oli NKP:n puoluejohto itse, Mihail Gorbatshovin johdolla. Sananvapaus ja systeemin mädännäisyys & pysähtyneisyys olivat Neuvostoliiton romahtamiseen (1991) johtaneen kehityksen avainsanoja
Kyseessä on tosin nyt enemmän uuden sukupolven, nuorten aktivistien kansanliike, putinismiin ja korruptioon ja vallan väärinkäytöksiin täysin kyllästyneiden kansalaisten ja erityisesti nuorten radikaalien mielenilmaus. Siis paljolti sukupolvikysymys myös! ja kadulle tulo samaan malliin kuin Valko-Venäjällä viime kuukausina. Tätä liikettä presidentti Vladimir Putinin ympärille ryhmitynyt eliitti ja FSB-uskolliset pelkäävät ja siksi seurauksena on ollut niin väkivaltainen mielenosoitusten tukahduttamisaalto, esimerkiksi viime päivien tuhannet pidätetyt ympäri maata.
Mistä on kysymys? Kto vinovat?
Kun Moskovan Pushkinin patsaalla ja Pietarin Nevskin valtakadulla, Iisakin kirkon kulmilla kovaäänisistä kaikuu 1980-luvun tunnusmelodia, VIKTOR TSOI ja ”My hotim peremen”, jotakin on meneillään, tottavie. Putinin ja johtoeliitin housut saattavat alkaa tutista, sillä enää ei riitä hauiksen pullistelu hevosen selässä, kekkosmaiset kalasaaliit ja hävittäjän ohjaaminen kurkiauran johtoon tai halventavat puheet naispoliitikoista ja homoista. Lähtökaskenta on saattanut yllättäen alkaa, mutta kukapa Venäjän kehitystä arvailee tai ennustaa…? En minäkään, mutta noin 50 vuotta naapurimaata seuranneena yksityishenkilönä, Venäjällä vuosikausia asunneena ja opiskelleena tutkijana ja kirjailijana sanon seuraavaa:
Kun Moskovassa on koolla kymmeniä tuhansia kansalaisia (Niin sanotujen “laittomien” mielenosoitusten järjestäjien ja hurjasta myrkytysmurhasta selvinneen Aleksei Navalnyin koollekutsumina, vankilatuomiota uhkaamalla!) Pushkinin patsaalla, kannattaa miettiä historiaa. Sellaisia kansanjoukkoja ei ole ollut liikkeellä ”laittomissa” demonstaraatioissa sitten perestroikan ja 1980-luvun lopun. Muistan sen ajan: satuin olemaan Moskovassa elokuvafestivaalien aikaan 1985-1987-1989. Myös mukana Pushkinin patsaan kokoontumisissa. Sittemmin 2010-luvulla myös Pietarin mielenosoituksissa, juuri Iisakin kiron kupeessa. Siellä äänekäs huuto kuului “Rossija, Rossija – bez Putina, pozhalusta!”
Suojasää ja glasnost: pikahistoriakelaus
Muistutan: Moskovassa ja Pietarissa on harvoin nähty sellaisia opposition mielenilmauksia kuin nyt, tammikuun 2021 lopulla. Aikoinaan melkein sata tuhatta Leo Trotskin kannattajaa kokoontui idolinsa tueksi 1920-luvun lopulla, kun tämä ajettiin maasta. Pushkinin patsaalta alkoi toisinajattelijoiden ja Ilja Ehrenburgin hienosta romaanista nimensä saanut suojasää, suojasään kulttuuriliberalismi. Se oli intelligentsijan liikettä Stalinin terrorin paljastamiseksi ja muun muassa sensuroidun kirjallisuuden julkaisemiseksi. 1950-luvun lopulla , 1960-luvun alussa Jevgeni Jevtushenkon, Bella Ahmadullinan, Vladimir Vysotskin esiintyessä puolilaillisissa konserteissa ja elokuvataltioinneissa – kuten esim Marlen Hutsijevin upeassa filmissä Olen 20-vuotias / Zastava Iljitsha, josta tosin sensuroitiin Neuvostoliitossa edellä mainittujen taiteilijoiden konserttiosuus. Sodankylän elokuvajuhlilla, 2000-luvun alussa filmi nähtiin kokonaisena, kiitos Peter von Baghin / VP Makkosen!
Kun Vladimir Vysotskin hautajaisiin (joista ei ilmoitettu missään!) kokoontui kesällä 1980 satatuhatta moskovalaista, oli Leonid Brezhnevin aika tullut. Tuolle samalle Pushkinin patsaalle tulivat sitten myös glasnost-perestroika-kannattajat, kymmenet tuhannet 1980-luvunn lopulla: seurauksena lopulta se, että Neuvostoliitto hajosi! Öisinajattelija oli silloin tämän kehityksen silminnäkijä ja kokija, myös elokuvapolitiikassa.
Tuntemani – ja haastattelemani ohjaajat Aleksander Sokurov, Aleksei German Pietarista ja Elem Klimov sekä Andrei Smirnov Moskovasta olivat kaikki aktiivisesti mukana silloin kun niin sanottu “hyllytysten estetiikka” ja virallinen sensuuripolitiikka paljastui esimerkiksi elokuvataiteessa: minulla oli näköalapaikka työssäni Suomen elokuvaarkistossa (silloinen SEA, nykyinen KAVI). Elokuvalla oli suuri osuus koko Neuvostoliiton korttitalon romahduksessa.
Suuri merkitys voi olla nyt myös tällä dokumentilla (joka nähtiin Navalnyin selostamalla videolla ensi kertaa tammikuun lopulla 2021):
https://www.youtube.com/watch?v=ipAnwilMncI&feature=youtu.be
Tarina ja kuvat kertovat koruttomasti sen, miten korruptoituneeksi Venäjä on muotoutunut Vladimir Putinin aikana, hänen johdollaan ja myötävaikutuksellaan!
Mihin menee Venäjä / Kuda idjot Rossija?
Kannattaa seurata mihin menee Venäjä, kto vinovat ja kuka saa tuomion? En todellakaan tiedä, mitä tulossa on ja sanon vielä kerran: kyseessä on silti uusi kansannousu, sellainen uuden sukupolven muutosliike, jossa muuan melkein salamurhatuksi tullut uhkarohkea oppositiopoliitikko tai populisti, miten vain, Aleksei Navalnyi vain sattui olemaan sopiva veturi mielenosoituksiin! Me emme voi tietää hänen tai kannattajiensa todellisia tavoitteita. Me tiedämme toistaiseksi vain sen, että uusi kansanliike on polkaistu maasta, nuoriso nousee, kapina on alussa! Peremen, laulaa Viktor Tsoi vuosien takaa. Toivotaan muutosta, vaikka on yhä syytä pelätä väkivaltaa…, että fsb ja venäläinen supereliitti ja ultrapatrioottinen äärioikeisto pistää tuulemaan kun asemat uhattuina. Toki Venäjän armeija ja rivisotillaatkin ymmärtävät, käsittääkseni, ainakin vuosien 1991-1993 kokemuksesta sen, että kansaa vastaan ei kannata asettua…ainakaan aseilla!?
Kuka Navalnyi? Henkilähistoriaa
Aleksei Navalnyi on hyvin ristiriitainen hahmo, Moskovan Lumumba-yliopiston ja USA:n Yalen yliopiston kasvatti, juristi joka on syntyisin (s. 1976) keskiluokkaisesta perheesta. Ukranalaistoimittajan Nikolai Klimenioukin mukaan Navalnyi on ollut nuoruudessaan lähimain rasisti – suhteessa esimerkiksi entisen NL:n aasialaisten alueiden asukkaisiin. ( Schon immer fordert Nawalny eine Visumspflicht für Bürger aus Armenien, Aserbaidschan und Zentralasien – ein Pendant zu Trumps geplanten Visa-Beschränkungen und seinen Mauerplänen zu Mexiko. https://www.mdr.de/nachrichten/osteuropa/politik/nawalny-kritisch-klimeniouk-100.html).
https://www.mdr.de/nachrichten/osteuropa/politik/nawalny-kritisch-klimeniouk-100.htm
Linkkejä Navalnyin päivityksiin https://www.youtube.com/watch?v=ipAnwilMncI&feature=youtu.be (https://navalny.livejournal.com/300946.html)
Kun lukee Navalnyin nuoruushistoriaa, some-kannanottoja, tuota edellämainittua, kannattaa miettiä tietenkin myös sitä, mitä me kukin olemme aikoinamme nuoruudessamme sanoneet, tehneet ja olleet. Kaikesta nykyisin jää jälki ja hyvä opetus on se, että aivan kaikkea ei aina kannata hetimiten julkaista, mikä mieleen juolahtaa. Tämä sanottuna siksi, että opponenteille aina löytyy taatusti sanottavaa Navalnyistä, ja sinustakin, jos olet sattunut vaikka erotilanteessa pilkkaamaan vaimoasi julkisesti – saati ennen järjen kasvua tullut toisiin aatoksiin homoista, lesboista ja motannut kuvaannollisesti vaikka poliittisia vastustajiasi somessa, blogeissa tms (?)
Koska Navalnyin lähimpiin tukijoukkoihin kuuluu nykyisin kattava joukko sateenkaari-feministi-naisaktivisteja, uskon hänen tarkastelleen uudelleen aikaisempia mietteitään. (?)
Navalnyin poliittinen ja yhteiskunnallinen vaihtoehto Venäjällä?
Aleksei Navalnyi oli toistakymmentä vuotta sitten suht tuntematon oppositiomies, Putinin korruption vastustaja jo silloin, mutta esimerkiksi hyvin kansallismielinen, jopa aatemaailmaltaan maahanmuuttovastainen. Hän ei ole silti kannattanut putinilaista ultapatriotismia, elokuvaohjaaja Nikita Mihalkovin tavoin, vaan oli enemmänkin aatteissaan lähellä ympäristöpolitiikkaa. Se nimittäin oli jo varhain myös Navalnyin keskeinen toiminta-areena.
Muuten: juuri Nikikita Mihalkovilla on uskomaton historia elokuvaohjaajan upeasta varhaisurasta mielistelevään kansallis-patriotismiin ja Putin-eliittiin, mikä on näkynyt miehen pällistellessä aika ajoin Putinin lähiympäristössä.
Valta turmeelee aina, absoluuttinen valta absoluuttisesti. Siinä on Navalnyilläkin miettimistä, oppimista…
Kun Navalnyi liittyi /viisi vuotta sitten murhatun / Boris Nemtsovin johtamaan liberaaliseen Jabloko- puolueeseen, hän kaiketi omaksui ainakin osittain sen ohjelman eli liberaalis-demokraattisen talouden uudistusohjelman , jossa keskeisenä on ymmärtääkseni myös pyrkiminen monipuoluejärjestelmään ja vapaa, mutta säädelty markkinatalous ja progressiivis-verotteinen sosiaalipolitiikka sekä oligarkeista vapaa maa (?). Ihanteena, ainakin osalla Jablokoa (joka on ollut suosittu puolue Pietarissa ja Venäjän Karjalassa) on ollut haastattelemieni ja tuntemieni puoluelaisten mietteissä pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Nykyisin Navalnyin poliittis-talous-ajattelusta on kuultu vähemmän: hän on asettanut keskeiseksi tavoitteeksi Venäjää ikiajat kiusanneen korruption poistamisen, lahjusjärjestelmän lakkauttamisen (”Varkaat ja huijarit tuomiolle”), mikä näkyy juuri Dvorets Putina-videodokumentissa. Ykkösvihollinen on yksiselitteisesti Putin ja Putinin lähipiiri, “varastaminen”, rahavallan eliitti. Se mitä vaaditaan tilalle, jää monesti edelleen arvoitukseksi… Jabloko-puolueella kuten Venäjän kommunisteillakin on ohjelmassaan kyllä vahva sosiaalinen puoli ja tasa-arvoisen yhteiskunnan ajaminen…
Jabloko on ollut kaupunkilaisnuorison keskuuudessa kaiketi pitkään suosituin puolue, jos joku Venäjällä, lähinnä suurkaupungeissa yleensä puolueisiin kuuluu… Maaseudulla myös kommunisteilla on puolueena iso merkitys yhä! Mutta liike, joka nyt nousee, on jotakin muuta kuin puoluepolitiikkaa: se on vahva tyytymättömyyden ilmaus ja uuden sukupolven kapinaa…
Mutta tilanne on monisyinen eikä uudella liikkeellä ole välttämättä periferia-kannatusta. Venäjän Kommunistinen puolue, joka ajoittain tukee Putiniakin, on silti vielä voimissaan, erityisesti periferiassa ja maaseudulla. Puoluejohtaja Gennadi Zjuganov (josta ilkeät vastustajat ovat sanoneet: ”Noilta kasvoilta heijastuu kommunismin degeneraatio ja rappio”) on yksi pisimpään vaikuttaneista venäläispoliitikoista. Juuri kompuolueella ja Jablokolla lienee ”selkein” sosiaalipoliittinen ohjelma Venäjällä; köyhätkin huomataan. Katsokaapa vaikka nämä uutiset:
Onko puoluevaltion loppulaskenta menossa?
Pitää tietenkin vielä lopuksi todeta se, että tämän hetken Venäjä on vähän modernisoitunut Puolue-Valtio, paljolti Neuvostoliiton tyyliin. Olemassa, vallassa ja vaikuttamassa on vain valtapuolue, Putinin puolue, jonka nimet vaihtelevat ja joka on itse asiassa hänen lähipiirinsä, ei mikään selkeän ohjelmallinen puolue, vaan vaalikoneisto.
Kansanliikkeitä, kansalaisyhteiskunnan ituja, on vaihtelevasti eri puolilla maata (kuten vaihtoehtoista pientä mediaakin ja tietenkin somea!) – paikallisten epäkohtien poistamiseksi. Nyt siis on nähty myös oikeita mielenosoituksia isoissa kaupungeissa (tosin ilman selkeää johtajaa, siis Aleksei Navalnya lukuunottamatta ja ilman kirjoitettua ohjelmaa). Ehkäpä vielä joskus näemme sen ”Tulevaisuuden Venäjän” (= Navalnyin uuden, rekisteröimättömän puolueen nimi) ohjelmankin, siis toisenlaisenkin Venäjän, missä demokraattisesti valitusta parlamentista eli duumasta voi tulla eri fraktioiden ja eri sosiaaliryhmiä edustavien puolueiden oikea parlamentti, joka jopa uskaltaa rajoittaa demokraattisesti vaaleilla valitun presidentin valtaa (?)
Öisinajattelija
ps. lopuksi Aleksei Navalnyin kommentoima dokumentti Putinin urasta & uudesta palatsista nähtävänä täällä:
https://www.youtube.com/watch?v=ipAnwilMncI&feature=youtu.be