Tämä 700. blogini KU-verkossa on lehtikatsaus. Tarkemmin ilmaisten yhden lehden katsaus.

Luen lehtiä usein taannehtivasti, sillä aina ei kaikkiin, edes mielenkiintoisiin julkaisuihin ehdi paneutua kunnolla, vaikka mieli tekisi… . Siksipä säästän aina joitakin juttuja tai lehtiä myöhempää käyttöä varten. Niin kävi nytkin.

 

Rauhan puolesta 6 / 2017

 

Viime vuoden lopun Rauhan puolesta -lehteä suosittelen mieluusti. Lehti on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja ilmestyy kaiketi verkossakin. Rauhanpuolustajat oli taannoin, kaksinapaisen maailman ja kahden ns. supervallan aikana, se järjestö, joka tuki lähes varauksetta Neuvostoliiton pyrkimyksiä – oli sitten kysymys sodasta tai rauhasta.

 

Ajat ovat kovasti muuttuneet ja niin on Rauhan puolesta -lehtikin. Numero 6 / 2017 on verraton tietopaketti esimerkiksi siitä mitä Ukrainassa tänä päivänä tapahtuu. Enpä ole muusta mediatulvasta, saati päivälehdistä löytänyt niin pätevää ja monipuolista taustoitusta Venäjän-Ukrainan suhteista ja tapahtumista viime vuosilta. Suosittelen! Ukraina-artikkelit ovat pääosin venäläistoimittaja Oksana Tšelyševan tuottamia ja ne on suomentanut joensuulainen Kirsti Era, Joensuun Rauhanryhmän perustaja ja aktivisti.

 

 

Oksana Tšelyševa ja Ukraina

 

Oksana Tšelyševa on venäläinen toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti. Hän tuli tunnetuksi muun muassa Venäjä-Tsetsenia -ystävyysseuran perustajana ja rohkeana toimittajana, joka ei ole Kremlin vallanpitäjiä kumarrellut. Tässä yhteydessä voi hyvällä syyllä verrata häntä toistakymmentä vuotta sitten murhattuun Anna Politkovskajaan. Tšelyševa on asunut Suomessa vuodesta 2008. Hän muutti tänne koettuaan turvallisuutensa uhatuksi Venäjällä. Tällä hetkellä hän on (kaiketi edelleen) Suomen Penin turvakaupunkikirjailija Helsingissä.

 

Kaikentietävä Wikipedia kertoo hänestä lisää: ”Marie-Claire nosti hänet vuonna 2011 maailman 50 rohkeimman naisen listalle. Vuonna 2006 hän sai yhdessä kollegansa Stanislaw Dmitrievskin kanssa Amnesty Internationalin Ihmisoikeusjournalismin erikoispalkinnon”. Uskallan sanoa, että Tšelyševan Ukraina-artikkelit Rauhan puolesta -lehdessä edustavat mahdollisimman objektiivista ja puolueetonta informaatiota, ilman propagandistisia tavoitteita.

 

 

Rosa Liksom ja rauha

 

Rauhan puolesta 6 / 2017 -lehden kannessa hymyilee leveästi Rosa Liksom, jonka Everstinna-kirja (2017) on esillä myös haastattelujutussa. Koska olen siitä jo blogin ajat sitten väsännyt, en puutu enää Everstinnaan. Sanonpa vain, että Everstinna on omalla tavallaan myös Suomi-Saksa -suhteen fiktiivinen erittely – aivan kuten Hytti nro 6 (2011) oli Suomi-Venäjä -suhteen kiehtova keitos… Niin, mehän muuten elämme aikoja, jolloin Suomi on taas mieluusti EU-ytimessä, mieluiten Saksan kainalossa. Liksomkin toteaa toista maailmansotaa muistellen:
”Järki sanoisi, että Suomi olisi pitänyt yhteyksiä Ruotsiin, mutta miksi kumppanimme ei ole ollut Ruotsi vaan Saksa?…”

 

Rosa Liksom on aina ollut kantaaottava yhteiskunnallinen taiteilija, joka koki ”herätyksen” ollessaan töissä ongelmanuorten vastaanottokodissa Helsingin Kalliossa. Haastattelussa Liksom puuttuu moniin sodan ja rauhan, rasismin ja fasismin kysymyksiin. Hän myös ihmettelee sitä, miten helposti ihminen tottuu kaikkeen ja sopeutuu välinpitämättömänä elämään vaikka vihaa pursuavassa yhteiskunnassa.

 

Rasistinen vihapuhe on yleistyttyään lähimain normalisoitunut ja turruttanut kuulijansa Suomessakin. Onneksi silti olemme vielä kaukana siitä millaisia ilmaisuja ja vaatimuksia on esimerkiksi Italian suosituilla oikeistopuolueilla – puhumattakaan Puolasta tai Unkarista. Vaaran merkkejä on kosolti ilmassa myös EU-keskuksissa, Saksassa ja Ranskassa.

 

Rosa Liksom ihmettelee myös suomalaisten ja länsi-ihmisten jatkuvaa onnen etsiskelyä ja toteaa venäläisten ymmärtävän meitä paremmin myös kärsimystä, sen jalostavan(kin) vaikutuksen:
”Länsimaiseen kulttuuriin kuuluu, että kaikki tämä olemisen sietämättömyys dumpataan. Venäläiset sen sijaan kohtaavat elämisen sietämättömyyden. Tämä on suurin ero kulttuuriemme välillä”.

 

Ehkä? Sitä sietää ainakin miettiä.

Öisinajattelija