Tämä on blogini nro 400. Neljässä vuodessa on tullut kirjailtua tekstejä siis suunnilleen sata per vuosi.
Olen ylpeä siitä, että voin omistaa tämän blogini keskeiselle suomalaiselle Venäjä-tutkijalle, professori TIMO VIHAVAISELLE. Timo (uskallan sinutella, koska tunnemme) on ollut Öisinajattelijalle tärkeä innoittaja ja edelläkävijä omissa vaatimattomissa Venäjä-tutkimuksissani ja artikkeleissani. Timon keskustelua herättänyt teos SUOMI RÄHMÄLLÄÄN oli parikymmentä vuotta sitten järisyttävä lukukokemus, joka myös avasi silmiä. Minunkin horisontissani – toimin silloin Suomalais-venäläisen koulun kuraattorina Helsingissä…
Timo Vihavaisen uuden tutkimuksen koko nimi kuuluu RYSSÄVIHA. VENÄJÄN-PELON HISTORIA (2013). Teemasta Timo on kirjoittanut paljon ennenkin, tutkinut ja toimittanut kirjoja molemmin puolin rajaa vallitsevista mielialoista suhteessa naapuriin. Hän on myös organisoinut monta pätevää tutkimusprojektia aiheesta. Hän myös osaa venäjää, mikä on peräti harvinaista suomalaisten Venäjä-tutkijoiden joukossa. Toivon mahdollisimman monen lukijani tutustuvan tähänkin RYSSÄVIHA-uutuuskirjaan.
Tekijä osoittaa monin argumentein ja lähtein, että suomalainen ”ryssäviha” ei ole vihaa ”perivihollista” kohtaan – sitä vihaa, jolla olisi juurensa 1700-luvun iso- ja pikkuvihaperinteessä. Tottakai, silloinkin ”vihattiin” vihollista, mutta miksikään periviholliseksi ”ryssä” ei tullut. Ja päinvastoin, 1800-luku oli jo ihan muuta: Aleksanteri II teki merkittäviä uudistuksia, joiden varaan Suomen ”kansakunta” sittemmin rakentui. Puola ja Suomi olivat tsaarin politiikassa aivan eri asemassa – puolalaisilla olisi paljon enemmän syytä ryssävihaan kuin suomalaisilla. Ehkäpä siksi Puola on nytkin Natossa.
Ryssävihan juuret voidaan nähdä sortokausissa (1899-) ja lopulta vuosissa 1917-18. Venäjä teki strategisia virheitä suhteessa luoteisnaapuriinsa. Niin ennen vuotta 1917 kuin sen jälkeenkin. Mutta ryssävihan alkamisajankohta voidaan määrittää 1920-luvun alkuun, ja osin esimerkiksi AKS-seuran vihanlietsontaan. Ja toisaalta, kyllä Neuvosto-Venäjäkin teki tehtävänsä. Suomalaisten punapakolaisten kansanmurha Stalinin terrorin vuosina ja talvisota olivat kenties kammottavin fakta tässä mielessä: Venäjä/ Neuvostoliitto murhasi, terrorisoi ja hyökkäsi ja se on kiistaton fakta. Riippumatta muusta maailmanhistoriasta. Jatkosodan kohdalla voisin hieman spekuloida ja olla eri mieltäkin Timon kanssa. Kyllä siinä selkeä revanssihenki oli mukana ja Suomi omasta aloitteestaan ”aseveli”-akselilla!
Mutta juuri talvisodan tarina ylläpiti ja jatkoi ryssävihaa Suomessa. Se oli anteeksiantamatonta hyökkäyspolitiikkaa Venäjän/Neuvostoliiton taholta. Se pitkitti ns ”kansan syvien rivien” näkemystä venäläisistä valloittajina. Karjalaa on turha haikailla takaisin, mutta kyllä Putinin Venäjä on edelleen jotakin velkaa…, ainakin anteeksipyynnön, mihin se ei näytä pystyvän.
2000-luvulla ryssäviha on hiipumassa, mutta aina välillä se nousee esiin eri tutkimuksissa. Viittaan vaikka tutkija Vesa Puurosen projekteihin, joissa itsekin ole ollut mukana. Timo Vihavainen on toki oikeassa siinä, että ryssävihan mittasuhteet ovat tätä nykyä aivan toiset kuin sen syntymäajankohtana, 1920-luvulla. Venäläiset eivät ole enää ”kansanryhmänä” minkään erityisen halveksunnan tai vihan kohteena. Ehkä syystä, että heillä on nykyisin myös maallista mammonaa? Ehkä siksi, että Suomessa on 60 000 venäjänkielisen lisäksi aika monta muuta ”vihattavaa” maahanmuuttajaa…
Öisinajattelija