Viime päivinä minulla on ollut miltei ikävä Kekkoslovakian aikoja, ainakin presidentti Urho Kaleva Kekkosen asiallisia ärähdyksiä ja myllykirjeitä. Tämä ikävä ei johdu lähestyvistä presidentinvaaleista, vaan lisääntyvästä ”maan tavasta”: eliitti on tullut entistä röyhkeämmäksi ja itsekkäämmäksi. Talousjohtajilla, poliitikoilla ja ylimmillä virkamiehillä, miksei naisillakin, on yhä enemmän ahneutta ja himoa kahmia itselleen etuisuuksia, käyttää valtaansa väärin ja kyykyttää ja syyttää samalla vähäosaisia, eläkeläisiä ja työttömiä.
Tulisi edes joku joka jyrähtäisi: SAATANAN TUNARIT!
Tuntuu siltä, että meidän nykyinen ja tuleva ”unilukkarimme” vetelee hirsiä eikä ole tehtäviensä tasalla sen paremmin natovetoisessa ulkopolitiikassa kuin sisäpolitiikan ”arvojohtajana”. Juuri siksi Öisinajattelija kaipailee UKK:n myllykirjeitä ja kannanottoja.
Piiskaa piispoille ja lainvalvojille
Suomi on omituinen mikä-mikä-maa, jossa väärinkäytöksistä epäillyt ja syytetyt ylimmät virkamiehet jatkavat viroissaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yksi poikkeus eli poliisijohtaja Jari Aarnio vahvistaa säännön: huumekauppias-poliisi on sen verran paha yhtälö, että mies on saatu kiven sisään.
Mutta entäpä nämä talousepäselvyyksistä epäillyt, joilla on epäasiallisesta ja epärehellisestä toiminnasta näyttöä pitemmältä ajalta?
Tullin pääjohtajaa Antti Hartkaista vastaan on nostettu syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta, vaimonsa suosimisesta virkanimityksissä. Hän sai samasta asiasta huomautuksen jo vuonna 2015!
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on saanut sakkotuomion virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hän ohjasi ovelasti koulutushankintoja veljensä yhtiölle.
Sekä Hartikainen että Nissinen jatkavat viroissaan. Kansa on kyllä raivoissaan, mutta kukapa kansaa kuuntelisi kun maan unilukkarit ja oikeusistuimet vaikenevat eikä Ruben Stillerkään saa enää olla kansalaisten moraalinvartijana televisioruudussa.
Helsingin piispaksi juuri valittu Teemu Laajasalo on vinguttanut seurakunnan luottokorttia täysin holtittomasti: hotellilaskuja, lounaita ja festivaalilippuja. Siinä sivussa kolaakin on juotu korikaupalla. Jo pappina toimiessaan Laajasalolla oli vaikeuksia pitää omat ja kirkon rahat erillään…
Tuskinpa piispa on edes harkinnut eroa (?). Pitäähän rahan liikkua seurakunnassakin, suuntaan jos toiseen. Anteeksi saa kun pyytää, vaikka moraali venyy kirkonmiehilläkin kuin kestopurukumi.
Pappisvallan tekopyhyys
No jaa, Teemu Laajasalo jatkaa niitä Rooman paavien ja pappien perinteitä, joita muun muassa paavi Benedictus XVI harrasti loistoautoineen, luxusvaatteineen ja Rolex-kelloineen 10 vuotta sitten – tai pappi Edoardo Scordion, joka pyöritti liiketoimintaa yhdessä mafian kanssa. Vatikaanin kylpyhuoneisiin asennettiin muun muassa kultaisia vesihanoja.
Ehkä Laajasalo ei yllä ihan katolisten kirkonmiesten saavutuksiin, mutta kyllä luottokortillakin vaatimattomalle piispalle taivaat aukenevat. Kirjailija ja ”seurakunnaton” radikaalipappi Kai Sadinmaa arvostelee tiukin sanoin bisnespappeja ja koko pappeus-instituutiota teoksessaan ”Ilmestyskirja” (ks. edellinen blogini ”Ilmestyskirjan aikoja odotellessa”!). Kirkonmenoista ja tempauksista on tullut Sadinmaan mielestä tekopyhä markkinashow, jolla uskonveljet näyttävät näin ”vanhurskasta” esimerkkiä seurakuntalaisille – sitä kenen joukoissa seisovat, kenen armosta jumalaansa palvelevat.
Aktiivimallin apostolit
Bisnes-pääministerille, hallituksen ”sinisen tulevaisuuden” tekijöille ja talouseliitille ei riitä se, että asema on turvattu ja oma talous enemmän kuin tasapainossa. Ei tietenkään! Kyllä työttömän ja eläkeläisen selkänahasta vielä jotakin irtoaa.
Eläkeläisten asemaa piti parannettaman prosenttikorotuksilla ja verotuksen piti keventymän, vakuuttivat Juha Sipilä ja Petteri Orpo vuoden 2017 lopulla yhdestä suusta ja hymyillen. Toisin kävi. Moni köyhä eläkeläinen on tutkaillut huolestuneena uutta verokorttiaan. Veroprosentin korotuksella napataan pois tuo muutaman euron eläkelisä. Jopa niin, että eläke voi pienentyä. Many thanks, bisnesministerit!
Hallitus onnistui myös pääomapiirien ja Juhana Vartiaisen tuella ”aktivoimaan” työttömät. Tavallaan. Työttömät nimittäin aktivoituivat varsin vikkelästi ja aiheellisesti kansalaisaktivisti Martin-Eric Racinen aloitteesta (ks. KU Viikkolehti 12.1.2018).
Työttömien kurittamiseksi ja rankaisuksi suunniteltu aktiivimalli sai valtaisan innostuksen, kokonaisen kansalaisliikkeen koko mallin kumoamiseksi! Viva! Tätä blogia kirjoittaessani nimiä kansalaisaloitteeseen on tullut jo lähes 130 000. Tahti on ollut huima, ottaen huomioon vuodenvaihteen juhlat ja ”poliittisen hiljaisuuden”. Vielä on siis toivoa, että köyhien kyykyttämiseen tulisi pieni este…
ps. Seurasin viime torstaina ja perjantaina (11.-12.1.) hetken aikaa kuinka Joensuun ”Joukkovoima” keräsi nimiä aktiivimallin kaatamiseen tähtäävään kansalaisaloitteeseen. Allekirjoittajia kävelykadulla oli välillä jopa jonoksi asti ja kansalaisaktivisti Hannu Ketoharjun mukaan nimiä kertyi useampi sata.
Öisinajattelija