Television (=TV 1) vaalitentit ovat olleet lähinnä ikävystyttävää pönöttämistä ehdokkaiden esittäessä valtiomiehen roolia kameran edessä. Joka iikka on ollut selvästi varpaillaan ja kosiskellut ällöttävästi koko kansaa. Kiusalliset kysymykset on sivuutettu ja erityisesti Sauli Niinistö oli televisiostudiossa valtava pettymys, pelkkää muovailuvahaa.
Pieniä poikkeuksia on sentään ollut: Paavo Väyrynen sähköisti vaalit ja haastoi ensimmäisenä istuvan presidentin. Myös Pekka Haavistolla oli oma persoonansa pelissä – tosin kovin niukasti.
Asiaa, särmää ja persoonaa
Vasta Merja Kyllönen toi keskiviikkona 17.1. vaalitentteihin sellaista persoonallisuutta, rentoutta, suorapuheisuutta ja särmää, johon muut eivät ole pystyneet. Kyllönen ei myöskään kainostellut ideologisia juuriaan. Hän on elänyt nuoruutensa Suomussalmella ja on ainut työväenluokkainen Syrjä-Suomen ehdokas näissä vaaleissa. Hän oli tentissä oma itsensä ja puhui kuin ihminen ihmiselle kuppilassa, turuilla ja toreilla. Siitä – ja tärkeistä teemoista – kymmenen pistettä!
Kyllösen puhe, jossa lähdettiin liikkeelle Kainuun alkutalven tykkylumikatastrofista ja edettiin ilmastonmuutoksesta Nato-kritiikkiin ja eliitin suorittamaan kansan kahtia jakamiseen, oli aivan omaa luokkaansa. Jos hän olisi ehtinyt ruotia vielä ajankohtaista työttömien kyykyttämistä eli ”aktiivimallia”, puhe olisi ollut lähimain täydellinen. Olihan se toki vähän hengästyttävää luetteloimista välillä, mutta onneksi myös Sauli Niinistö sai kuulla kunniansa passiivisuudestaan. ”Unilukkari” on nukkunut ulkopolitiikassakin suuren osan kuudesta vuodestaan Öisinajattelijankin mielestä.
Kyllä presidentti voi arvojohtajana edelleen puuttua myös sisäpolitiikassa sellaisiin epäkohtiin, joita Suomi on tätä nykyä täynnä! Suurin uhka ei ole sota eikä Venäjä. Pahimmat uhkat ovat kansalaisten ja alueiden eriarvoisuus, luokkayhteiskunnan uustuleminen ja ilmasto- ja ympäristökatastrofit. Nämä asiat Kyllönen toi hyvin esiin.
Ehdolla keski-ikäiset naiset ja vanhat miehet
Presidentinvaaleissa ovat nyt ehdolla vanhat herrat ja nuoremmat naiset. Jotakin se kertoo kansakunnan tilasta ja roolijaosta, kun miesten arvo ja auktoriteetti sen kun nousee iän myötä. Naisia puolestaan vähätellään edelleen, tosin hienovaraisemmin kuin aikaisemmin. Voin vain kuvitella tilannetta jos yli 70-vuotias nainen olisi ehdolla presidentiksi (?). Eiköhän silloin ikä otettaisi suurennuslasin alle?
Pitää kysyä vakavasti sitäkin tuovatko vuodet välttämättä viisautta vai katsooko ihminen ikääntyessään enemmän taaksepäin? Ovatko seitsenkymppiset ehdokkaat Niinistö, Väyrynen ja Torvalds enää yhtä aktiivisia, idearikkaita ja kykeneviä kuin nuoremmat hoitamaan tärkeitä valtiollisia tehtäviä? Haavisto ja Vanhanenkin ovat kuusikymppisiä.
Merja Kyllönen (s. 1977) on nelikymppinen ja poliittisella urallaan kovassa nousussa. Vasemmalla laidalla on muutenkin joukko nuoria ja keski-ikäisiä, ahkeria, vahvoja ja periaatteellisia naisia, joilla on loistava tulevaisuus edessään pätevinä poliitikkoina ja kansalaisvaikuttajina. Näin ovat asiat niin eduskunnassa kuin vaikkapa Joensuun kaupunginvaltuustossa!
Öisinajattelija