Rauhanjärjestö SADANKOMITEA on ehtinyt reippaaseen keski-ikään. Se syntyi siis jo varhaisella 1960-luvulla ja oli epäilemättä eräs 60-lukulaisuuden ”yhden asian liikkeiden” ruumiillistuma ja edelläkävijäkin. Sadankomitean veteraanit ja nuoremmatkin aktivistit on nyt saatu kirjaprojektin kautta muistelemaan ja haastateltaviksi. Johanna Sumuvuori on toimittanut järjestön juhlakirjan.
Sumuvuori, Johanna (toim).
Rauhan ytimessä. Sadankomitea 50 vuotta. Into 2013, 170 s.
Järjestöjen ja yhdistysten juhla- ja vuosikirjat ovat usein suhteellisen tylsiä, omaa suuremmoista menneisyyttä ylistävää luettavaa. Rauhan ytimessä, Sadankomitean 50-vuotishistoriikki koostuu eri sukupolvien aktivistien muistelmista – ja onnistuu välttämään pahimmat karikot. Se jopa antaa moniulotteisen kuvan Suomen Sadankomiteassa mukana olleista puurtajista eri vuosikymmenillä.
Kuka mukana?
Rauhan ytimessä-kirjan muistelot ja haastattelut ovat kovin eritasoisia, mutta esimerkiksi Erkki Tuomioja, Kalevi Suomela ja Folke Sundman tekevät mielenkiintoisia havaintoja menneestä. Kuten myös Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho. Esillä on uuttakin tietoa Sadankomitean alkuhistoriasta, 60-lukulaisuudesta ja ristiriidoista suhteessa Rauhanpuolustajiin. Erityisen kiinnostava tässä mielessä on Kauppalehden nykyisenä uutispäällikkönä työskentelevän Mikko Metsämäen erittely ”Taistelu rauhasta – mihin tarvitaan monia rauhanjärjestöjä?” Hannu Reime ja Kalle Sysikaski valottavat Sadankomitea-näkökulmasta Lähi-idän ja Aasian kysymyksiä.
Nuorempi sukupolvi kertoo rauhanliikkeen nykytilanteesta. Tähän kirjoittajaporukkaan kuuluu monta naisaktivistia Johanna Sumuvuoren lisäksi, kuten esimerkiksi Malla Kantola, Laura Lodenius ja Eekku Aromaa.
Sadankomitea on historiansa ajan yrittänyt pysytellä suurvaltapolitiikan ulkopuolella. Se ei ole ”liittoutunut” sen paremmin länteen kuin itään. Rauhanaatteeksi on määritelty idealistisesti ”realistinen pasifismi” (kirjan esipuheen mukaan). Toki pitää mainita, että Sadankomitea, Suomessakin, on ollut pienten intellektuaalipiirien liike. Se on aina ollut enemmän ajatushautomo, enemmän ajateeminen ja teoreettinen kuin käytännön sodanvastainen massaliike. Sen aatteelliset gurut ovat useimmiten olleet rauhan ja antimilitarismin keskeisiä toimijoita lännessä: Berntrand Russel ja Noam Chomsky nyt vaikka etunenässä. Heihin viitataan juhlakirjassakin.
60-lukulaisuus taustalla
Kalevi Suomelan artikkeli avaa komeasti Sadankomitean alkuvaihetta, 1960-luvun pasifismia, mihin liikkeen ideologiset juuret pohjaavat. Se on absolut parasta Sadankomitean historiaa, mitä kirjoituskokoelma tarjoaa! Olen itse pohtinut 60-lukulaisuutta itänaapurissa: Neuvostoliitossakin se vaihe elettiin, tosin paljon näkymättömimmin kuin lännessä – ”suojasään” ja kulttuuriliberalismin merkeissä.
Suomela näkee kauaksi menneisyyteen ja hänen 60-lukulaisuusanalyysinsä osuu yksiin myös Arthur Marwickin mammuttitukimuksen (”The Sixties” 1998, Oxford University Press, 903 s.) päätelmien kanssa. Marwickin tutkimus, jonka ostin Lontoon reissullani reilut 10 vuotta sitten, levittäytyy moneen maahan ja on aivan ehdottomasti parasta tekstiä, mitä 60-lukulaisuudesta on ikinä kirjoitettu. Kirjan suomentaminen olisi kulttuuriteko! Aivan liian monet kuvittelevat tietävänsä mitä 60-lukulaisuus oli, mutta juuri Marwick pistää asiat oikeisiin tutkimuksellisiin ja maailmanlaajuisiin puitteisiin.
Rauhan ytimessä päättyy nykyajan mietelmiin, professori Heikki Patomäen aatoksiin. Hän linkittää ns. Tobinin veroa ajavan Attack-liikkeen suoranaiseksi jatkoksi sadankomitealaisille ajatuksille. Samalla Patomäki pohtii rauhankysymyksiä globaalin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian näkökulmasta. Voi olla toki erimieltäkin siitä, mitä Patomäki päätelmineen tekee Sadankomitean juhlakirjassa (?).Kuuluvatko ne oikeasti ”realistisen pasifismin”-käsitteeseen?
Joka tapauksessa Johanna Sumuvuori on koonnut mielenkiintoisen kirjoittajaporukan eri vuosikymmeniltä. Moni on jäänyt tai jättäytynyt ulkopuolellekin. Kovasti olisin kaivannut mukaan vaikkapa ideapankki Ilkka Taipaletta, jolla niinikään on ollut tärkeä rooli Sadankomitean ja suomalaisen rauhanliikkeen uudemmassa historiassa.
ps. vakuutuin Ilkka Taipaleen roolista suomalaisessa rauhanliikkeessä joskus vuonna 1980 kun olin järjestämässä muutaman kuukauden ajan Suomen Rauhanliiton arkistoa Pasilassa. Taipale oli mitä inspiroivin työnantaja…
Pentti Stranius