Monet lehdet ovat viime päivinä pohtineet Kanki-Kaikkosen eduskunta-asemaa – ja verranneet tilannetta perussuomalaisten Homma-Halla-ahon kohtaloon. Paikallislehti eli Laakkos-Sanomat- Karjalainen puuttuu pääkirjoituksessaankin ”Samat pelisäännöt Kaikkoselle kuin Halla-ahollekin” (23.2.) tähän tärkeään asiaan.
Olen samaa mieltä! Minusta perussuomalaiset ovat oikealla asialla kun vaativat aiheellisesti, että Kanki-Kaikkoselle langetetun vaalirahatuomion tulisi aiheuttaa vakavaa pohdintaa hänen luottamusasemastaan eduskunnassa. Kaikkonenhan on (tätä kirjoitettaessa) yhä eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtaja. Miksiköhän vasemmalla laidalla ollaan niin hiljaa?
Nämä politiikan ”samat pelisäännöt” tulisi ulottaa yhteiskuntaan laajemminkin. Tiedämme jo kokemuksesta, että asiakkaansa varoja kavaltaneen asianajajan, juovuksissa heiluneen tuomarin tai väkivaltarikoksesta vankilassa istuneen konstaapelin on hankala jatkaa työssään. Kyseessä ovat ns. yleisen moraalin kannalta sellaiset työt ja virat, joissa vaditaan tavallistakin lainkuuliaisempaa ja korrektimpaa käytöstä. Kansanedustajan – lainsäätäjän! – työ jos mikä edellyttää nuhteettomuutta lainpykälien suhteen. Ne on paitsi tunnettava myös sisäistettävä.
Ihmettelen vain, että nämä ”samat pelisäännöt” eivät useinkaan koske talouselämää. Nakkikioskimurto voi pilata nuoren miehen loppuelämän. Toisaalla rankoista konkurssirikoksista ja veropetoksista tuomittu suurliikemies jatkaa ”yritystoimintaa” keräten jopa erilaisia avustuksia yhteiskunnalta kenenkään asiaan puuttumatta. Hän menestyy epärehellisyytensä ja ”osaavien” veroneuvojiensa avulla.
Voisiko ajatella, että talouselämässä tai finanssialalla toimivilta yrittäjiltä vaadittaisiin myös korkeampaa moraalia nimenomaan raha-asioiden hoidon suhteen? Sehän on sitä ydinaluetta, joka heidän kauttaan tuo luottamuksen atmosfääriä yhteiskuntaan. Ei kai takaraivossa yhä tykytä ajatus siitä, että ”kauppa on aina pientä petosta”? On helppo nauraa Venäjän oligarkeille ja sulkea silmät suomalaisen yritysmaailman superhuijareilta, jotka venyttävät lakipykäliä niin että paukkuu. Kansalaisen oikeustaju on koetuksella, mutta mitään ei voi muka tehdä: lain porsaanreikiä osaavat käyttää juuri talouseliitin ”maksukykyisimmät”.
”Samat pelisäännöt, mutta eri käytännöt” -ajatus näkyy paljaimmillaan EU-politiikassa. Suurpankit pelastetaan sadoilla miljardeilla, kun tappiot sosialisoidaan veronmaksajien piikkiin. EU-tukia jaetaan maataloudessa Etelä-Suomen rikkaimmille kun muu maaseutu tyhjenee. Ole siinä sitten rehellinen – lue: konkurssikypsä kyläkauppias tai peruspäivärahalla sinnittelevä tavan kansalainen, jonka jokainen euro on syynissä! Samat pelisäännöt kaikille, toivoo
Öisinajattelija