En ole taidearvostelija. Valokuvauksesta tiedän tuskin mitään – sen verran että osaan arvostaa tytärtäni, joka nappaa kuvat mua paljon paremmin…
Valokuvaaja Sami Parkkisen (s. 1974) suhteenkin olen jäävi mitään sanomaan. Hän on ystävä, niitä outoja lintuja, jotka ovat yli 20 vuotta nuorempia ja silti Öisinajattelijan harvojen ystävien katraassa lähellä… Sanonpa silti muutaman sanan:
PARATIISI-näyttely (3.3. – 3.4. 2011) Joensuun taidemuseossa on komea läpileikkaus masennuksesta ja sen voittamisesta. Sami liikkuu nyt hlö-kohtaisella tasolla – erotuksena aikaisemmista, esimerkiksi absurdi-realistisista Pietari-Petroskoi-Karjala-kuvista. En paljasta valokuvaajan hlö-kohtaista tragediaa sen kummemmin, mutta taiteilija selvisi siitä. Taatusti osin kameransa kanssa, itsensä rohkeasti kohdaten. Katsokaa miestä autojen hautausmaalla, nuokkumassa ratin takana!
SAMI ”saunakuvaajana”, ammattilaisena, ihmisenä
Muistan hyvin kuinka kesäkuussa 2007 teimme Samin kanssa yhteisen työmatkan Venäjälle, Petroskoihin. Sami kuvasi, minä kirjoitin. Eräs projekteistamme oli nimeltään ”Russkaja banja / Venäläinen sauna”. Niinpä kävimme myös useammassa kansansaunassa. Ajattelin että alastomien ja kylpevien venäläismiesten haastatteleminen, saati kuvaaminen olisi työn ja tuskan takana. Varoittelin ystävääni liiasta innostuksesta, etsiskelin joka saunasta potentiaalisen ”turvamiehen”…
Ja mitä vielä! Sami käveli kameransa kanssa suoraan lauteille ja totesi miltei itsekseen: ”Eihän teillä ole mitään sitä vastaan että kuvaan?” Kenelläkään ei ollut. Selitys on yksinkertainen – niille jotka Samin tuntevat. Hän osaa olla hämmästyttävän sivullinen ja silti sosiaalinen, sympaattisen vaatimaton ja kuitenkin erittäin määrätietoinen ja vaativa kuvaaja. Kuvattava aistii ja kokee hänessä heti ammattilaisen, joka ei huijaa…
Sami Parkkinen hallitsee suvereenisti valokuvauksen uusimman tekniikan, vaikka se ei olekaan hänelle mikään itsetarkoitus. Hänen ilmaisunsa on hyvin elokuvallista: kuvissa on usein vahva sisäinen liike ja paikallinen, “slaavilainen” leima. Sami on tinkimätön taiteilija, “kutsumusvalokuvaaja” ja monien rock-videoiden ja Ulapalla-“rokumentin” (2006) jälkeen myös lupaava elokuvaaja – jos niin haluaa? Hän on kehittänyt esimerkiksi Venäjän Karjalan kuvissaan oman arkirealistisen, mutta samalla kaihoisan romanttisen tyylinsä. Se näyttäytyy kansainvälisissä valokuvauksen uusien , ”toiseutta” etsivien suuntien sfääreissä omaperäisenä tuotantona. Ei ihme, että Samilla alkaa olla Euroopassa kysyntää…
PARATIISISSA Sami on paljaimmillaan, itse läsnä. Kuvista näkee silti koko uran. Hän on hyvin pitkäjänteinen ja aiheilleen uskollinen taiteilija – ja vahvasti sisällä kuvaamiensa ihmisten arjessa ja sielussa. Sinut myös itsensä, masennuksensa kanssa. Kannattaa käväistä Joensuun taidemuseossa. Myös Galleria Volgassa, jonka innokas valokuvauksen puuhamies on perustanut Helsinkiin.
http://www.galleriavolga.com/
Joensuun virallinen Öisinajattelija