TAHTAMAA!
Jaan Kross vs Sofi Oksanen
Myönnän: otsikon vertailu on epäreilu…
Olen lukenut suunnilleen kaiken sen , minkä Sofi Oksanen on tähän mennessä kirjoittanut – Stalinin lehmät, Puhdistus, Minne kyyhkyset katosivat. Se ei ole paljon, ei minulta lukijana, ei Sofilta kirjailijana.
Puhdistuksesta innostuin niin, että sijoitin sen jopa agricola-listalle ja Idäntutkimus-lehden arviointeihin, siis ns. tietokirjojen rinnalle. Päätoimittajat eivät vastustaneet, vaan julkaisivat arvioni. Puhdistus onkin parasta mahdollista virolaista ”ylösnousemusta” tolstoilaiseen tapaan. Hurja kirja, hurjista ajoista. Kaiken lisäksi: nuorelta tekijältä mitä historiatietoisin avainromaani!
Jaan Kross? Kuka hän on, oletkos kuullut, lukenut?
En ylpeile. Pakko myöntää etten ole lukenut kuin muutaman Krossin ns. historiallisen romaanin. Olen aina selaillut Krossia pitkin hampain: miksi tämä on näin kuivaa, miksi en pääse tänne sisään? Miksi en ymmärrä.
No, en ole päässyt enkä ymmärtänyt, koska tiedän loppujen lopuksi Viron historiasta yhtä vähän kuin Sofi Oksasen lukijat. Kross pitää aloittaa alusta, sieltä jostakin parinkymmenen kirjan alkupäästä.
Tahtamaa
Ei aina. Jaan Krossin lukemisen voi aloittaa yhtä hyvin jälkipäästä. TAHTAMAA jäi (tieto)?kirjailijan viimeiseksi ja ainoaksi proosateokseksi, joka kuvaa selkeästi Viron nykypäivää. Valitettavasti. Se on kirjoitettu 2001 ja suomennettu vasta nyt, 2012. Asialla loistavaa tekstiä tuottava Jouko Vanhanen. Jaan Kross (1920-2007) ei kirjaillut nykyproosaa jostakin kumman syystä. En yhdy lainkaan niihin kriitikkoihin, jotka käsittelevät Tahtamaata jonakin puolihuolimattomana ”puolielämäkertana”.
Se on paljon enemmän!
En väitä, että Tahtamaa – ja sen päähenkilö Aabel Haljand – olisi Jaan Krossin alter ego, mutta on kutkuttavaa ajatella että näin voisi olla. Aabelin hahmossa Kross aivan kuin testamentinomaisesti paljastaa egonsa, itsensä, seksuaalisuutensa, oudot ihmissuhteensa – mutta ennen kaikkea suhteensa uuteen itsenäiseen Viroon, elämään siellä 1990-luvulla.
Toimittaja Aabel Haljand saa romaanissa yhtäkkiä kuulla, että hän olisi mahdollisesti suurehkon ”Tahtamaa”-nimisen maatilan perillinen. Saarenmaalla sijaitsevan tilan rannoilta löytyy arvokasta parantavaa mutaa, jonka ympärillä toimii myös Ruotsin virolainen kapitalisti. Kyseessä on kylpylä-yritys, mutaa sairaille reumaatikoille!
Samoihin aikoihin Aabel saa yhteyden (avioerossa hylkäämäänsä) poikaansa, josta on vuosien varrella kasvanut maineikas juristi. Kehkeytyy uusvirolainen ”yritysstrategia”, jossa toimittaja alkaa myydä sieluaan ja ottaa mukaansa myös pitkäaikaisen rakastajattarensa. Aabelin ja ”mutalääkäri”rakastajattaren erikoinen ”perhehistoria” on koko fiktion kantava motiivi, jonka kautta Kross tekee tiettäväksi murrosajan Viron uudemman historian.
’
En kerro enempää. Sanon vain: Jaan Krossin historiatietoisuus ja jopa fiktion rakentamisen taito kertoo sen, että Sofi Oksanen ei saisi olla Suomessa ainut kaunokirjallinen lähde ja matkaopas Viron uudempaan historiaan. Kross tekee tämän matkan historiaan TAHTAMAASSA sellaisella tyylillä, että harmittaa ettei Viron Suuri(n) Kirjailija kuvannut nykyaikaa, uutta Viroa koskaan enemmän(?)..
Öisinajattelija