Tasa-arvosta… ja painista
Elämme vastuullisen journalismin viikkoja ja siksipä myös urheilujournalismilta voisi edellyttää entistä tasa-arvoisempaa ja vastuullisempaa suhtautumista vaikkapa eri liikuntalajeihin, huippu-urheiluun vs. joukkoliikuntaan, mies- ja naisurheiluun. Aivan keskeinen asia on lasten ja aikuisten kansalaisten sekä eläköityvän väestön terveysliikunta, joka on aika marginaalissa vrt. Huippu-urheilu-uutisiin!
Tasa-arvosta
Paljon on kyllä saatu aikaankin. Muutama vuosikymmen sitten vielä ihmeteltiin ja naureskeltiinkin naisille, jotka alkoivat kokeilla voimailulajeja, nyrkkeilyä tai painia. Myös ammuntaa tai vaikkapa jääkiekkoa, jalkapalloa tai ampumahiihtoa harrastavat naiset olivat harvinaisuuksia. Toista on nyt. Kun suomalaiset naiset alkoivat menestyä palloilulajeissa ja voimalajeissa, suhtautuminen muuttui vähitellen. Sellainen tähti kuten ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on ollut loistava esimerkki, samoin nyt ihan viimeksi painija Petra Olli. Myös menestys parafest-kisoissa on nostanut vammaisurheilun näkyville, koko mediakentälle.
Enää ei myöskään ihmetellä naisia, jotka miekkailevat, syöksylaskevat, ultrajuoksevat, vuorikiipeilevät, ampuvat ja nostelevat painoja.
Silti on selviä osoituksia myös epätasa-arvosta, ja kaltoinkohtelusta. Naisurheilijat saavat paljon harvemmin ja vähemmän valmennusapurahoja kuin miehet. Pitää olla enemmän näyttöä kuin miesurheilijoilla. MeToo-kampanja on levinnyt myös liikuntaan, huippu-uheiluun. Valmentajat ovat monissa tapauksissa ollet nuorten tyttöjen ja naisten hyväksikäyttäjiä, vuosikausia. Niin meillä kuin muualla. On aika puuttua myös “seksistiseen” urheilukieleen ja “tytöttelyyn”!
Toisaalta, tavallinen kuntoilu kuten sauvakävely, hölkkä, hiihto, pyöräily, uiminen, soutaminen, lihaskuntoilu, jooga, tanssi tai vaikka aamuvoimistelu, kalastus, sienestys tai marjastus ovat harvemmin esillä lehdissä tai muussa mediassa. Ja kuitenkin nämä (usein naisvaltaiset) lajit ovat aivan olennaisia terveysvaikutusten ja koko kansan liikunnan suhteen. Ei ole mitään järkeä siinä, että hetkelliset muotilajit jyräävät otsikoissa ja uutisissa. Paljon enemmän saisivat olla esillä massaliikunta, erilaiset tapahtumat ja tietenkin myös joukkuepelit, vrt palloilu vaikkapa yhteisöllisyyden näkökulmasta, ei kilpaurheilun.
Media saisi olla huomattavasti ärhäkkäämpi epäkohtien paljastamisessa monessa mielessä. En millään ymmärrä, että “rahakkaat” lajit, joissa miljonääriurheilijat kamppailevat ja sponsoreina ovat jättifirmat, saavat niin paljon palstatilaa ja näkyvyyttä piskuisessa Suomessakin. Kirja formulakuski Kimi Räikkösestä oli ValtavaMediatapahtuma jopa Helsingin Kirjamessuilla. Eikö olisi tärkeämpää paneutua väestön kannalta terveysliikuntaa paremmin edistäviin asioihin, terveitä harrastuksia käsitteleviin kirjoihin, tai vaikka yliopistollisiin liikuntatutkimuksiin? Pitääkö urheilusivut aina täyttää erilaisilla sankareilla, huippusuorituksilla?
Painista
Keskustelin oululaisen ystäväni, kirjailija-aforistikko Eero Suvilehdon kanssa painista, koskapa se tuli Petra Ollin mestaruuden myötä niin ajankohtaiseksi. Suvilehto on tehnyt hienon uran myös painijana, saavuttaen nuoruudessaan Pohjoismaiden mestaruuden kreikkalais-roomalaisessa painissa.
Hän on kirjoittanut toistakymmentä kirjaa ja ollut mukana mm hienossa kokoomateoksessa nimeltä Raskaan sarjan runoja. (Erkki Alajärvi (kuvitus, toim.) Alexander Karelin, Pertti Ukkola, Tomas Johanson, Eero Suvilehto, Kustannus Puntsi 2008). Nuo nimet kertonevat keitä runoilijat ovat? Painijoita, tottakai.
Seuraavassa Suvilehdon mietteitä painiurheilusta:
“Paini on ollut perinteistä urheilua jo antiikin Kreikan ajoilta ja myös omaa liikuntakulttuuriaan siinä missä teatterikin. Se on aitoa liikuntaa, sillä pikkulapsetkin harrastavat painiskelua spontaanisti sukupuolesta riippumatta. Uskon että se tavallaan kuuluu yksilön ja ihmislajin kehitykseen…”
“Painia on harrastettu paljon erityisesti Pohjanmaalla. Siellä on perintetä ja valmennustaitoa, vaikka menestystä ei joka vuosi tulekaan. Nuoruuteni maaseutukulttuurissa kunnioitettiin ja tarvittiin fyysistä kuntoa. Painikilpailut olivat usein melko suuria kansanjuhlia ja otteluista puhuttiin pitkään, kun ei ollut silloin niin paljon muita lajeja eikä myöskään televisiota…”
“Paini on luonnollinen urheilumuoto miehille ja naisille, naispainin tulo on askel kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hieno asia! Muutenkin pitäisi istuttaa lapsiin liikunta elämisen tapana, suosia monia eri lajeja…”
(Eero Suvilehto)
Öisinajattelija