Urheilujournalismista
Olen ennenkin kirjoittanut jossakin blogissani urheilusta, vaikka se on elämässäni pelkkä alaviite. Tosin lenkkeilin ikävuosina 16-40 aika paljon, hölkkäsin jonkun maratoninkin neljän tunnin pintaan. Juoksin siihen saakka kunnes polvi petti ja nyt mieluummin pyöräilen, kävelen tai käyn kuntosalilla.
Liikkua pitää, tottakai!
Journalismi taas on se alue, jota olen ( yleensä vain freelancerina) harrastellut kohta puoli vuosisataa. Siinä ajassa urheilujournalismi on noussut arvoon arvaamattomaan…ja on sen laatukin parantunut, kirjoittelu ja medianäkyvyys monipuolistunut. Silti varsinainen liikuntakulttuuri on aika näkymättömissä. Tottahan sitä vakavasti tutkitaankin, esim Jyväskylän yliopistossa, mutta harvemmin tuloksia kunnolla popularisoidaan. En ainakaan ole huomannut.
Urheilujournalismin ylivalta
Seurasin pari viikkoa lokakuun lopulla tarkoituksella lehtien urheilusivuja, etupäässä paria lehteä. Suomen Pravdaa ja Karjalaista.
Yllätin itseni, hämmästyin, koska urheilujournalismin sivumäärä yllätti odotukseni myös kaikissa niissä lehdissä, joita selailin kirjastossa. Vain paperinen Kansan Uutiset oli selkeä poikkeus, sivumäärin mitattuna: urheilu selvästi marginaalissa.
Esimerkiksi Suomen Pravdassa on jopa oma Sport-liite. Pohjois-Karjalan aluelehdessä Karjalaisessa kirjoittelu vie noin 4-6 sivua lehdestä päivittäin. Viikonloppuisin enemmänkin. En tiedä urheilutoimituksen hlö-määrää, mutta kirjoittajista päätellen mukana on iso porukka.
On se paljon, verrattuna vaikka kotimaan, ulkomaan ja kulttuurin toimituksiin, uutisiin – ja kirjoittajiin. Karjalaisen osaavassa kulttuuritoimituksessa on käsittääkseni kaksi vakituista toimittajaa, avustajia toki monia. Kulttuuriin esim Karjalainen uhraa keskimäärin kaksi sivua päivässä, parhaimmillaan viikonloppuisin vielä sivun tai puolikkaan hlö-haastattelujen merkeissä, itäisen Suomen aluelehtien sunnuntainumeroissa enemmänkin.
Laatu, paikallisuus sekä eri alueet (kirjallisuus, elokuva, musiikki, teatteri yms) herättävät kunnioitusta.
Parasta Karjalaisen urheilusivuilla ovat paikallis-alueellisen urheilukirjoittamisen suuri määrä. Sivut ovat todennäköisesti lehden luetuimmat, joista erityisesti sisäpiirin lukijakunta nauttii antaumuksella.
Urheilujournalismi
Urheilujournalismin yhteydessä ei voi olla pohtimatta siitä mikä on urheilua ja mistä oikeasti kirjoitetaan. Määritelmä on tietenkin horjuva: onko autourheilu tai shakki urheilua?
Jos puutututaan muuhun mediaan kuin lehtiin, niin esim televisiouutisissa ja lukuisilla sport-kanavilla formula-ajot (=urheiluako?) dominoivat. Samoin pallopelit, erityisesti jääkiekko ja jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Monista viihteellisistä ja näyttävistä lajeista on tullut suosittuja – perinteisen liikunnan kustannuksella. Kilpaurheilu ylittää aina uutiskynnyksen, tavalliset liikuntaharrastukset harvemmin.
Tärkeintä näyttää esim television aamu-uutisissa olevan se, kuinka monta maalia tai syöttöä suomalaiset miljonääripelaajat ovat saavuttaneet NHL-liigassa, rapakon takana (?). Kuuluuko se todella olennaisesti meille, suomalaisille Suomessa? Olen joskus esittänyt kysymyksen siitä, miksi KHL-liigan idän jättiläisten suomalaispelaajien maalit ja syöttöpisteet eivät esiinny aamu-uutisissa? Niin, miksi eivät, tasapuolisuuden nimissä? Sielläkin pelataan ja kääritään isoja rahoja…ja rahahan on isoin kriteeri myös median kannalta. Se näkyy lajivalinnoissa.
Muuten vielä eräs liikuntakulttuurin ja huippu-urheilunkin myönteinen puoli: TASA-ARVON lisääntyminen ja monet uudet lajit, joissa naiset pärjäävät maailmallakin paljon suomalaisia miehiä paremmin. Pitäisiköhän kirjoittaa teemasta ihan oma bloginsa?
Öisinajattelija