Terassit terrorisoivat kaupunkimaisemaa
Kapakat ja terassit aukenivat villillä vauhdilla kun korona vähän hellitti kesän 2020 kynnyksellä Suomessakin. Asialla on hyvät ja huonot puolensa, myös kaupunkimaiseman suhteen.
Helsingissä koko Senaatintori, kaupungin arkkitehtoninen käyntikortti muutettiin 16 kapakan SUURterassiksi euromalliin. Pitäähän kirkon ja kapakan olla toistensa kupeessa eikö vain? Synti ja sovitus vierekkäin, muistuttamassa ja elävöittämässä tämänpuolista arkea ja tuonpuolista pyhää…
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Joensuussa joen rannalle aivan Kaupungintalon taakse nousi ihmeellinen konttikapakka terasseineen – pilaamaan jokimaisemaa ja viemään leivän parissa lähilaivassa toimivilta yrittäjiltä. Pikaruokaa ja kaljaa lienee tarjolla; en aio katsastaa… Sen sijaan suutahdin pahan tapani mukaan ja kirjoitin terasseista niin Helsingin Sanomiin kuin Karjalaiseen. Molemmat lyhyet kirjoitukseni (ihmeekseni) julkaistiin, kaiketi vahingossa ja mielipidejuttujen puutteessa (?). Pistän ne tähän blogiini myös KU-lukijoilleni.
Senaatintorin jättiterassi – urbaani siirtolapuutarhako ?
Olen kauhistukseni lukenut (HS 1.7.) jopa pääkirjoituspalstalta, että “Senaatintorin jättiterassi tuo eloa kaupunkiin” (?)
Asuin Helsingissä pitkään 1980-90-luvulla. Silloin vielä terassit eivät terrorisoineet kaupunkikuvaa kovinkaan paljon. Ne sopivat ympäristöön eivätkä valloittaneet katuja, puhumattakaan keskustaa. Nykyisin on toisin:
Helsingin citymaisemissa ei voi olla törmäämättä joka paikassa kesällä betoniterasseihin, jotka pilaavat könkköarkkitehtuurilla rakennuksia ja sitä maisemaa, joka joskus taidokkaasti rakennettiin. En ala luetella kaikkia tuntevia rakennuksiani, arkkitehtejä, tyyliisuunteja, puistoja , jotka on nyt unohdettu!
Helsinki kasvaa ja muuttuu. Se on ok. Se taas, että vain taloudellinen ajattelu, esimerkiksi “Senaatintorin piristysruiske” olisi jotakin aivan uutta ja jopa vihreää vallankumousta kuten HS-pääkirjoituksessa sanotaan: “Torille on tuotu 200 viljelylaatikkoa”, on aivan naurettava ajatus ja kertoo kammottavasti sen, mitä pääkaupungin pseudovihreät päättäjät, jopa lehdet, oikeasti ajattelevat asiasta.
Siirtolapuutarhat ja luonnonsuojelu ovat aivan muualla kuin Senaatintorilla, jonne minä haluan tulla maalta tutustumaan Helsingin keskustan historiaan ja arkkitehtuuriin. Paluu luontoon tapahtuu muualla kuin keinotekoisessä Helsinki-cityssä. Vaikkapa Käpylässä.
(julk. HS, 4.7.2020)
Terasseja lisää
Joensuun Vapaudenpuisto valloittamatta!
Asuin Helsingissä pitkään 1980-90-luvulla. Silloin vielä terassit eivät kuuluneet kaupunkikuvaan. Nykyisin on toisin: Helsingin Senaatintorillakin. Mannerheimintiellä ja jopa Tuomiokirkon kupeessa ei voi olla törmäämättä joka paikassa kesällä terasseihin, joita piisaa, ohi ei voi kulkea!
Helsinki kasvaa ja muuttuu. Miksi ei Joensuukin, kapakoista vapaa peräkylä, jossa on kokonainen, nyttemmin puistakin terassivapaa Vapaudenpuisto? Elävää elämää se odottaa ja kaipaa, siis asiakkaita, yrittäjiä ja kulkijoita.
Ehdotan, että puistoon, kaupungintalon edustalle rajataan puiston hakkuun tilalle kapakkavyöhyke, johon mahtuisi kevyesti ainakin parikymmentä terassia. Yrittäjiä riittänee!
Kun rantaraitille on noussut monen mielestä viihtyisä uutuus, konttikapakka Morton, ajatusta voisi jatkaa mielestäni syrjemmällekin.
Morton Vapaudenpuistoon ja kenties joka kadunkulmaan! Helppoa, halpaa ja herkullista lähiruokaa!
Esimerkiksi Joensuun Kirkkokadun molempiin päihin kirkkojen sivuun sopisi puistojen tilalle, hartaustilaisuuksien varjoon parikin avokapakkaa, tyyliin Morton. Puut joutaa tietenkin hakata pois tieltä. Juuri tällainen kontti varmasti elävöittäisi muuten ankeaa luontomaisemaa ja houkuttelisi uusia asiakkaita jopa hartauden harjoittamiseen. Eikö vain?
(julk. Karjalainen, 4.7.2020)
Pentti Stranius, Joensuun virallinen Öisinajattelija