Tämä on henkilökohtainen blogi. Niin kai blogin tulisi ollakin? (mutta huomaan kirjoittaneeni vuosien varrella ihan muuta!?)
Vanhin poikani Leo Aleksis esiintyi eräässä radio-ohjelmassa:
http://areena.yle.fi/radio/1924130
Leon mietteet pistivät minut miettimään. Esimerkiksi sitä, miten Leolla on tarve tunkeutua päivittäin niin sanotulle ”epämukavuusalueelle”… .Jotta oppisi uutta, kokisi ja karaistuisi, kenties? Se on absolut hyvä periaate.
Mutta, mutta… .Kaikki eivät voi valita epämukavuusaluettaan. Monet elävät niin epämukavissa oloissa, ettei ole asuntoa, vaan asuntola. Aika monet kaupungin vuokra-asuntoa hakevat joutuvat myös alueille, joilla mukavuus voi olla kaukana – jopa lähikauppa ja bussipysäkki, työpaikasta puhumattakaan! Se ei ole itsevalittu ”epämukavuus”. Niin, onko matka epämukavuusalueelle jopa elitistinen juttu?
Täällä Lieksassa, siis susirajalla monet meistä elävät oloissa, jotka ovat kenties käsittämättömiä Kehä Kolmosen sisäpuolella. Joillakin on ulkovessa , ansiosidonnainen ja aika monella vain kausitöitä. Pohjois-Karjalassa noin 160 000 eläää Suomen syrjäseudun epämukavuusalueilla monessa mielessä. En kerro enempää yksityiskohtia epämukavuuksista, kuvittele itse!
Niin , päivittäin törmäämme epämukavuuksiin, monessa mielessä. Mutta: me elämme myös luonnon keskellä, erotuksena pääkaupunkiseudun vihertävistä ja asfalttia tallaavista kansalaisaktivisteista. Kaikki kunnia heille! Me siis voimme edustaa jopa hyvinvoivaa, luontoystävällistä ja peräti kansalaisaktiivia väestönosaa. Kulutammekin niin pirun vähän…kun ei ole varaa. Entä hiilijalanjälki? Se on jostakin syystä suuri kun ajamme jopa omailla autoillamme. Muuten ei pääse meidän (?) epämukavuusalueille, hehheh…
Jaksan silti ihmetellä: miksi tehdä epämukavuusalueista myyttinen elämys ja suorittaa ”elämys”käyntejä luontoon ja epämukavuusalueille. Aivan yhtä hyvin voisi ELÄÄ LUONNOSSA, tehdä linkolat ja etätyöt korvessa, asua halvemmalla ja kuitenkin olla se sama sähkön suurkuluttaja siinä missä Käpylässä?! Vihreä sukupolvi kuluttaa sähköä ja tietokoneita hirvittävässä määrin! Ehkä siksi myös energia, ydinvoimalateollisuus kiinnostaa monia? Tietokoneiden jätevuoret ja loppusijoitus tuntuu kiinnostavan tosin tosi harvoja (?). Halpa asuminen maalla ei sekää houkuta ketään…
Tiesitkö, että Lieksa-Ilomantsi-Nurmes -akselilla voi ostaa hyväkuntoisen omakotitalon hintaan 50 000 – 100 000. Sillä summalla ei paljon neliöissä juhlita Helsingin muotikaupunginosissa, Käpylässä ja Kalliossa. Eihän(?)
Mutta jos oikeasti suojeltaisiin luontoa ja muutettaisiin luontoon, lapset eli jälkipolvikin saisi tuta luonnonkierron monet vaiheet ja ihanuudet. Se uusi polvi
oppisi epämukavuusalueen uuden niukan elämäntavan ja naapuriavun sosiaaliset suhteet – siis siellä missä vuodenajat vaihtuvat, luonto tuoksuu ja ikimetsä haisee, joki puskee usvaa, lunta tulee tupaan, marjat kasvavat ja sienisato yllättää joka vuosi. Voit nähdä jopa teeriparven polun varrella….
Jo UKK tokaisi aikoinaan: KAIKKI SYYT MITKÄ ESTÄVÄT MEITÄ LIIKKUMASTA, OVAT TEKOSYITÄ.
Hyvin lohkaistu, lisätään tähän vielä kaupunkilaisurheilua kritisoiva
Tahko Pihkalan miete:
MITÄ URHEILUA SE LASKETTELU ON? KONEVOIMA VIE YLÖS JA PAINOVOIMA TUO ALAS.
Jotakin samaa näen vihreässä luontosuhteessa – byrokratisoituneen ja valtiollistuneen
ministeriliikkeeen toiminnassa nykyisin…
Löytyisipä edes yksi tai kaksi kansalaisaktivistia, jotka muuttaisivat oikeasti ja pysyvästi epämukavuusalueille – jonnekin Valtimon Rasinmäkeen, ja nakkaisivat tietokoneensa liiteriin, halkopinon taakse? Ainakin vähäksi aikaa…
Öisinajattelija