Timo Seutu (1949-2014) siirtyi ajasta ikuisuuteen viikko sitten, 14.3.. Luin uutisen lehdestä. Timon kaltaisten rivikansalaisaktivistien toiminnasta kirjoittavat yleensä vain työväenlehdet tai harvat paikallissanomat. Hienoa, että Antti Honkosen laatima muistokirjoitus julkaistiin KU Viikkolehdessä 21.3.
Tunsin Timon varsin hyvin 1980-90-lukujen vaihteessa. Vuonna 1987 tutustuin järjestöön nimeltä Vailla Vakinaista Asuntoa (VVA). Satuin olemaan itsekin tilapäisesti asunnoton. VVA:n vaikuttajiin kuuluivat tuolloin kolme (tuntemaani) entistä asunnotonta ja raitistunutta alkoholistia: Timo Seutu, Juhani Roiha, Matti Valtavirta. Jokainen heistä on jo tuonilmaisissa, käyttääkseni ortodoksista ilmaisua.
Jokaisella heistä oli myös keskeinen osuutensa kun VVA-niminen järjestö ja Asukki-lehti mursivat tiensä julkisuuteen.
Tunsin nämä ja monet muut VVA-aktivistit hyvin, toimin itsekin järjestössä muutaman vuoden. Matti Valtavirta oli jopa työtoverini Suomen elokuva-arkistossa. Jokaisella meistä oli rooli myös VVA:n Asukki-lehden toimituksessa, joka toi esille Helsingin asunnottomien kohtalon, asumisolot, syrjinnän ja muut ongelmat. Helsingin sosiaalitoimi suhtautui lehteemme periaatteessa myönteisesti. Tutkija Jouko Karjalaiselle kuuluu erityiskiitos siitä, että Timo Seudun kaltaisten aktivistien ääni kuului ja esim Asukki-lehteä levitettiin ympäri cityä, erityisesti Helsingin asuntoloissa. Asunnottomasta tuli Asukki-lehdessä subjekti, ei vain sosiaalitoimen onneton objekti!
Asukki, VVA ja Timo Seutu
Päätoimitin Asukki-lehteä pari vuotta, 1988-90. Timo Seutu oli tuona aikana vahva selkänoja kun teimme juttuja asuntoloissa, haastattelimme kovan kohtalon kavereita, joiden yöpaikkoina olivat parhaimmillaan meluisat ja huonokuntoiset asuntolat/yhteishuoneet – ja pahimmillaan porraskäytävät, roskalaatikot tai teltat.
Timo tunsi kaikki metsien ja rantojen miehet ja naiset. Kaikki tunsivat Timon. Häneen luotettiin.
Yllätyin kun huomasin, että osa asunnottomista kävi töissä! Monen kohtalo, siis tie asunnottomuuten oli yksinkertaisesti avioeroissa, häädöissä, jopa huijauksissa, joissa asunto & omaisuus hävisi tuhkana tuuleen. Ja joku hyötyi…
Timolla oli alkoholismista ja kodittomuudesta vankka kokemus. Hän oli vuonna 1988 jo päihteistä ja alkoholismista – ja sen aiheuttamasta aivoverenvuodosta – selvinnyt sankari, joka halusi auttaa muita. Reilut 25 vuotta Timo teki tätä auttamistyötä pyyteettä ja raittiina. Hän onnistui myös luomaan normaalit suhteet entiseen vaimoonsa ja lapsiinsa. Se on saavutus siltojen alta nousseelle miehelle!
VVA:n jälkeen Timo työskenteli vuosikausia erilaisissa marginaalijärjestöissä, joissa työttömyyden, köyhyyden, asunnottomuuden ja alkoholismin aiheuttamia ongelmia puntaroitiin lukuisissa seminaareissa. Hän oli merkittävä taustahamo ja organisaattori, joka ei koskaan tehnyt itsestään numeroa, mutta oli periaatteen mies ja lukenut keskustelija.
Kun muutin Helsingistä itäiseen Suomeen vuonna 1993, sain Timolta säännöllisesti postia esim sellaisilta järjestöiltä kuin Helsingin Vuokralaisyhdistys, Helsingin Sosiaalinen Oikeudenmukaisuus ja Kunnon Elämä ry.
Harvemmin vastasin näihin posteihin. Nyt en voi muuta kuin lähettää terveisiä sinne jonnekin, missä Timolla on toivottavasti hyvät oltavat ja taivaallinen katto pään päällä…
Öisinajattelija