Suomen lyhyen ja vähälumisen kesän kohokohdat löytyvät usein pienten paikkakuntien kyläjuhlilta ja kesätapahtumista. Teatterin ja (klassisenkin) musiikin lisäksi muuta ”korkeakulttuuria” on yleensä tarjolla niukalti, mutta intomieltä ja vieraanvaraisuutta sitäkin enemmän.
Viime viikonloppu vierähti Kesälahdella, tutun opettaja-muusikkopariskunnan – Leila Luukkainen & Pentti Ojajärvi – vieraana. Harvoinpa olen tuntenut olevani niin tervetullut ja ”ole kuin kotonasi” -fiiliksissä kuin nyt vanhassa mukavan viileässä hirsitalossa. Sielu ja ruumis viihtyivät hyvän ruuan, kissanpentujen ja kymmenien instrumenttien iloisessa sekamelskassa. IHMISISTÄ – tarjolla olleesta musiikista, runoista, saunareissusta ja iltamyöhän juttuhetkistä puhumattakaan!
Runoa Savutuvassa
Tuli onneksi tehtyä hieman töitäkin kesälahtelaisten vieraanvaraisuuden vastapainoksi. Lauantai 12. 6. alkoi ”Herkistymisen jäljet” -nimisen taidenäyttelyn avajaisilla Sovintolan Kesägalleriassa. Heli Kauhasen ja Essi Siikasen koru- ja esinetaide säväytti. Esillepano mallikelpoinen ja kutsuvieraita monikymmenpäinen joukko.
Iltapäiväksi siirryttiin sitten Kesälahden museoalueelle, joka muistuttaa melkoisesti Helsingin Seurasaarta pienoiskoossa. Vanhat rakennukset muodostavat hienon miljöön ja kaiken keskus – Savutupa – on loistopaikka pienimuotoisille tilaisuuksille. Akustiikkakin kunnossa, kuten vanhoissa puurakennuksissa usein…
Niin, Savutuvassa esitettiin venäläistä runoutta, suomeksi ja venäjäksi. Hieman vanhempaa ja ihan moderniakin. Paikalla oli Suomessa asuva runoilijapariskunta Sergei Zavjalov & Olga Timofejeva. Sergei on kotoisin Pietarista ja hän on jo ehtinyt saada maineikkaan Andrei Belyi-palkinnon. Sergei mainitaankin Venäjän eräänä merkittävimpänä nykyrunoilijana, jota Jukka Mallinen on osaavasti suomentanut. Runoiltapäivän alku oli rakennettu siten että Leila Luukkainen esitti kitaroineen säveltämiään Zavjalov-runoja suomeksi, jotka sitten Sergei lausui venäjäksi. Yhdistelmä toimi komeasti – Leila on niin vahvaääninen ja tunnelmainen tulkitsija, että hänet voi kirkkaasti laskea Suomen ns. bardi-laulajien eturiviin! Sergei ja Olga puolestaan edustivat, toisiaan täydentäen – ja modernin runotaiteen ohella – harrasta perinteistä venäläistä runopoljentoa, joka lähenee joskus rukousta.
Jukka Mallinen ja allekirjoittanut pitäytyivät hieman vanhemmissa, mutta hyvin erilaisissa venäläisrunoissa. Jukalla on ollut pitkään työn alla tuntemansa Joseph Brodsky – ja itse olen harrastuksena väsännyt raakakäännöksiä Vladimir Vysotskin tuotannosta. Kyllä nämäkin jo manan majoille siirtyneet runoratsut Savutupaan mahtuivat. Eräänlainen ”tietoisku” oli Jukan vetämä ja tulkkaama keskustelu, jossa puntaroitiin nykyrunouden tilaa Venäjällä, sen vähäisiä ”markkinaosuuksia”. Mutta samalla sivuttiin myös kulttuurin ja runotaiteen ikuisia kysymyksiä ja ongelmia massakulttuurin vyöryessä täydeltä rintamalta…
Lopuksi vielä sitaatti Leila Luukkaiselta, väkevä arvio Sergei Zavjalovin runotaiteesta:
”Laulan, kun runot saavat miut laulamaan. Laulamalla saan asiat selkiytymään ja jotenkin omikseni. Sergei Zavjalovin runot imaisivat ihan hurmoksellisesti mukaansa ja miun kohdallahan hurmos ilmenee lauluina, enimmäkseen.”
Joensuun virallinen Öisinajattelija