Vieraan vallan palvelijoita piisaa Suomessakin
Historia tuntee melkoisen joukon suurmiehiä, jotka ovat oman maansa ohella palvelleet muitakin valtioita. Suomestakin löytyy esimerkkejä. Näin talvisodan alkamisen 80. vuosipäivän merkeissä esiin nousee taatusti myös Suomen kommunistisen puolueen Moskovassa perustanut Otto Wille Kuusinen – tuo häpeällisen Terijoen hallituksen perustaja, Stalinin marionetti ja Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa keskeisesti vaikuttanut ideologi.
Muitakin on. Jonkimmoiseksi kansallissankariksi nostettu ammattisotilas Lauri Törni on sotaintoisten suomalaisten ihailema hahmo, josta on kirjoitettu myös useampi elämäkerta. Törni oli kiistatta maanpetturi, jonka pimeä puoli ei aina nouse esiin. Hän palveli maailmansodan jälkimainingeissa Saksan armeijassa ja sittemmin USA:n joukoissa Vietnamin sodassa – tuomittiinkin maanpetturiksi sodan jälkeen, mutta piileksi loppuelämänsä Amerikan ja CIA:n suojissa. Ehkäpä muistellen niitä venäläisiä sotavankeja, ryssiä, jotka surmasi puukolla, luoteja säästääkseen… .
Törnin ohella maanpetturiksi on mainittava myös Mannerheimin esikunta- ja vakoilupäällikkö Aladar Paasonen. Paasonen oli diplomatian erikoisasiantuntija ja kielimies, joka vaikutti sodan loppuvaiheessa keskeisesti muun muassa Stella Polaris-operaatiossa ja pakeni oikeudenkäyntiä lopulta Ruotsin kautta Amerikkaan, koskaan sieltä palaamatta. Suomalainen senaattori Oskari Tokoi on kotoisin Öisinajattelijan kotipitäjästä, Kannuksen Parsialasta. Hän tuli kuuluisaksi vuoden 1918 kanslaissodan jälkilöylyissä, Muurmannin pataljoonasta – ja pakeni sittemmin Amerikkaan. Tokoi palasi jopa sankarina Kannukseen 1960-luvun alussa. Muistan hämärästi nuo lapsuusaikani paluujuhlat eikä Tokoita juuri maanpetturien listalla mainitakaan.
Mannerheim ja Suomen itsenäisyys
Entä sitten Mannerheim? Mannerheimhan on noussut viime päivinä esiin iltapäivälehdissä ja Oulun yliopiston kampuksella kun professori Vesa Puuronen närkästyi opiskelijoiden selfieinnosta Mannerheimin kuvan äärellä. Puurosen reaktio oli mielestäni hyvinkin aiheellinen – varsinkin nyt kun nuorten historiatietoisuus on pahasti hämärtynyt eikä Mannerheiminkaan roolia historiassa nähdä kaikilta puolin.
Mannerheimhan on nimenomaan Suomen itsenäisyyden kannalta aika ongelmallinen sankarihahmo. Hän vietti pari vuosikymmentä Venäjän armeijan palveluksessa aikana jolloin Suomi toki kuului suurvaltaan – eikä upseerin urallaan Pietarissa koskaan nostanut kysymystä Suomen itsenäisyydestä, toisin kuin Suomen työväenliike, Lenin tai aktivistit. Mannerheim piti yöpöydällään pitkään “Suomen syöjän” tsaari Nikolain valokuvaa ja siunasi sittemmin saksalaisten maihinnousun Hankoon ja marssin Helsinkiin keväällä 1918 kuten myös punavankien teloitukset. Ei hänellä ollut mitään sitäkään vastaan, että saksalaiset tulivat Suomeen kesällä 1941, kun maillamme oli yhteinen vihollinen. Saksalaisethan käyttäytyivät monin paikoin kuin Suomen miehittäjät.
Minä ja Mannerheim
Öisinajatteljakin on saanut kärsiä osansa Mannerheimin palvonnan kritiikistä. Yli kymmenen vuotta sitten Uusi Suomi-niminen nettilehti pyysi minut töihin, Venäjä-asiantuntijaksi. Blogi-hommasta maksettiin sata euroa kuukaudessa, jos kirjoitti jutun per viikko. Kovin monta viikkoa pestini ei kestänyt, sillä päätoimittaja/omistaja Niklas Herlin sensuroi blogini, joka liittyi itsenäisyyspäivän viettoon. Taisin mainita siinä “lahtarikenraali” Mannerheimin vastuun punavankien teloituksista.
Lopetin itse blogipalstani Uudessa Suomessa sensuroinnin vuoksi enkä ole päätöstäni katunut. Kansan Uutisissa minua ei ole toistaiseksi sensuroitu kertaakaan, onneksi – ei tosin enää vuosikausiin maksettukaan sentin senttiä. Taidanpa silti jatkaa tätä ilmaisharrastusta, koska kirjoittamisesta sen verran nautin…
Öisinajattelija