Vietnam
Vietnamin sota kärjistyi viisikymmentä vuotta sitten – ja päättyi lopulta paljolti USA:n sodanvastaisten mielenosoitusten ja marssien sekä koko maailman rauhanliikkeen ansiosta. Vietnam oli monen historioitsijan ja myöhemmän kommentoijan mukaan ensimmäinen varsinainen “televisiosota”.
Totuus tuli julki kuvien ja filminpätkien kautta: sotilaiden ampumien siviilien ruumisröykkiöt Vietnamin maaseudulla tai napalmin polttama alaston pikkutyttö juoksemassa tietä pitkin muistetaan. Journalistit eivät sotaa ratkaisseet, mutta kuvilla oli merkityksensä siinä, että amerikkalainen virallinen tiedotus ei voinut loputtomasti valehdella “sankarillisista taisteluista” ja “avusta Vietnamin kansalle” . Kuvat ja raportit hätkähdyttivät koko maailmaa ja USA:n ja Naton operaatiot tuomittiin pian kaikkialla.
Sota oli 1960-luvulla laajentua supervaltojen taisteluksi. Ydinsotakin oli melkein yhtä lähellä kuin Kuuban kriisin aikana 1960-luvun alussa, mutta onneksi silloinen CCCP ja Kiina eivät sotajoukkoineen puuttuneet tilanteeseen, vaikka näyttävästi tukivatkin Pohjois-Vietnamia ja Vietkong-sissejä. Mielestäni rauhanliikkeen rooli oli kuitenkin lopulta ratkaiseva.
Ukraina
Jos Vietnamissa sodittiin meren takana, kaukana länsimaiden “sivistysvaltioista”, niin Ukrainan sota on lähellä europpalaisia. Se koskettaa meitä paljon enemmän kuin ne jatkuvat sodat (ja miljoonapakolaiset), joita on käyty viimeksi esimerkiksi Afrikassa ja Lähi-Idässä. Näin siksi, että putinilaisen Venäjän hyökkäys on aloittanut samalla “netti- ja somesodan”, joka on ennennäkemätön. Kehitys kehittyy, ihminen ei! Totuus tässäkin sodassa on kuollut ensin, lähinnä Venäjän propagandististen valeuutisten välittämänä. Tosin 2020-luvun alussa on hieman vaikeampi peitellä tapahtumien seurauksia ja uhreja kuin 1960-70-lukujen vaihteessa. Venäjän yrittämä yliote tiedotussodassa romahti hetkessä kun kuvatulva Ukrainan todellisesta tilanteesta tulvahti nettiin ja someen saavuttaen koko maailman.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että totuus Ukrainan sodasta olisi mustavalkoinen tai sen syyt riippuvaisia yhden diktaattorin hulluuspuuskasta. Molemmin puolin rintamaa Ukrainassakin hyödynnetään joko Venäjän tai Naton harjoittamaa propagandaa ja suoranaisia valeuutisia. Suomessa ja somessa on syytä säilyttää järki, pysyä joskus kaukana netistä ja muustakin uutistulvasta, vaikka ydinsodan uhka on taas todellinen. Eikä se ainakaan vähene, jos USA:n tai Naton joukot nyt puuttuvat sotilaallisesti tapahtumiin. Ei se vähene myöskään laajentamalla sotilasliittoa tai lisäämällä asevarustelua pahimman kriisin hetkellä!
Voi vain toivoa, että diplomatia voittaa, aseet vielä vaikenevat ennen suurta pamausta ja rauhanliike tulee kasvamaan ja voimistumaan kaikkialla. Ennen muuta Venäjällä. Kuten tiedämme Venäjää ei voi aina järjellä selittää ja ymmärtää, mutta uskoa parempaan silti voi… Venäjällä on korkea koulutustaso, miljoonia tietoisia kansalais“toisinajattelijoita” ja vaikka sodanvastaisuus ei meille asti näy, se kytee piilossa. Venäläiset kyllä muistavat millaista sota on. Kansalaisten aktivismi ja muutos voi puhjeta äkkiäkin kuten tapahtumat 1980-90-luvun vaihteessa osoittivat.
ps. muuten olen sitä mieltä, että tunnetuista sodanvastaisista fiktiivisistä elokuvista lähimain parhaat on tehty USA:ssa ja Venäjällä. Niitä ovat tietenkin Coppolan Ilmestyskirja. Nyt ja Klimovin ohjaama Tule ja katso. No, ei saksalainen Peltirumpukaan huono filmi ole….
Öisinajattelija