Suututtaa, kuinka vähän ruohonjuuritason kanslaistoimintaa noteerataan mediassa. Tai kuinka harvoin marginaali-immeisten ongelmat näkyvät missään. En puhu nyt seksuaalivähemmistöistä, vaan siitä ryysyköyhälistöporukasta, mikä on asemansa puolesta täysin heitteillä, yhteiskunnan ulkopuolella, YHTEISKUNNASTA SYRJÄYTETTYNÄ.
Asunnottomat ja asunnottomat alkoholistit ovat niitä pahnan pohjimmaisia, joita (muka!) kukaan ei voi eikä oikeastaan haluakaan auttaa, ongelmaa poistaa. Mitään aitoa kansalaisaktivismiakaan eli 1960-luvun tyylistä ”Marraskuun liikettä” ei enää ole. Liekkihotelli ”Lepakko” tai ”Rantojen miehet”-dokumentti on mennyttä maailmaa. Kuka niitä muistaa. Entä onko kirjainyhdistelmä VVA ry sinulle tuttu? Milloin luit viimeksi Asukki-lehteä? Vieläkö muistat sellaisia aktivisteja kuten Ilkka Taipale, Juha Roiha, Matti Valtavirta? VVA, Asukki ja Ilkka Taipale ovat silti nimiä ja termejä, jotka asunnottomien alkoholistien keskuudessa tunnetaan yhä!
Asunnottomien yö ja ”Viinapiru” Joensuussa
Joensuussa aina sattuu ja tapahtuu. Silti on käsittämätöntä, että esimerkiksi Asunnottomien yötä Joensuussa, 17. lokakuuta ei juuri noteerattu mediassa. Asunnottomia ja oikeasti kaupungin kurjalistoa riittää. Toivon jatkossa, että heidänkin ääntään kuultaisiin – siksi kirjoitan nämä rivit.
(Niin, kirjoitin tämänsuuntaisen ja -teemaisen mielipidekirjoituksen ja mailasin, siis postitin sen useisiin lehtiin, valtakunnallisiin ja paikallisiin. Yksikään paperilehti, vasemmalta oikealle, ei katsonut asiakseen julkaista pientä mielipidejuttuani! P.S.)
Joensuussa Asunnottomien illan ja yön kohokohta oli kulttuurikahvila Laiturissa esitetty ”Viinapiru”-elokuvan (2016) ensi-ilta. Markku Kurosen ohjaaman lyhyen dokumentin rahoituksen järjestämiseen on osallistunut joensuulaisten asunnottomien hyvin tunteman Marko Haakanan johtama Soroppi ry. Laiturin sali oli tupaten täynnä maanantaina 17.10. ja melkein kaikki ”näyttelijätkin” olivat päässeet paikalle. Mediaa ja journalisteja puuttui. Ihmettelin. Ihmettelen myös sitä ettei edes jälkikäteen juuri kukaan reagoinut: kyseessä on sentään keskeinen nykyongelma, asunnottomuus ja alkoholismi ja sen uhrit! Eikö Joensuussa puhuta enää mikään muu kuin toriparkki, Ilosaari, OPK ja IsoMyy? Penttilän rakentaminen ja SuurPääoma?
Viinapiru kertoo karusti ja suorasukaisesti Joensuun asunnottomista alkoholisteista ja heidän kesänvietostaan Vapaudenpuistossa. Mukana on yksi ammattinäyttelijä, nimittäin kaupunginteatterin veteraani Seppo Timonen (”Viinapirun” roolissa), mutta muu 5-6 hengen porukka on niin sanotusti ”alan miehiä”. Naisia ei kuvissa näy, vaikka heidän osuutensa asunnottomista kuten alkoholisteistakin on kasvamaan päin.
Ohjaaja Markku Kuronen tuntee kuvattavansa hyvin tarkkailtuaan ja kuunneltuaan heitä torinlaidalla ja puistossa pitkään elokuvaprojektin alkuvaiheessa. Näin syntynyt luottamus näkyy dokumentissa: alkoholisteille, vanhemmille ja nuoremmille, annetaan oma ääni eikä juttuja kommentoida. Mukana on paljon huumoria, mutta myös ongelmat tunkevat tarinoista esiin, vaikka mikään säälikää heitä-dokumentti ei olekaan kyseessä.
Toivottavasti Viinapiru matkaa myös Tampereen elokuvajuhlille maaliskuussa 2017. Melko tarkalleen 45 vuotta sitten festivaalin pääpalkinnon voitti jo legendaariseksi kasvanut ”Rantojen miehet” (1971). Hannu ja Erkki Peltomaan ohjaamalla dokumentilla oli tuolloin suuri merkitys Helsingin asunnottomien alkoholistien olojen kohentamisessa.
Viinapiru jatkaa samaa teemaa ansiokkaasti. Silti on hyvä muistaa, että kaikki asunnottomat eivät ole alkoholisteja eivätkä kaikki alkoholistit asunnottomia. Alkoholisteja löytyy yhteiskunnan joka portaalta, mutta asunnottomuus on keskittynyt yleensä sinne alimmalle eli köyhimmälle tasolle.
Susirajan Öisinajattelija
Pentti Stranius / VVA ry:n (=Vailla vakinaista asuntoa ry) Helsingissä julkaiseman ASUKKI-lehden päätoimittaja vuosilta 1988-90, asunnoton helsinkiläinen elokuusta marraskuuhun 1988