Lieksassa on tehty viimeisten parin vuoden aikana paljon kotouttamistyötä kaupunkiin muuttaneiden ulkomaalaisten ja nimenomaan pakolaisten keskuudessa. Lieksassa asuu jo reilut 250 oleskeluluvan saanutta pakolaista – somaleja ja kurdeja. Määrä saattaa vielä tuplaantua perheiden yhdistämisen myötä. Kaupungin perusopetuksessa on tällä hetkellä kaksi maahanmuuttajaluokkaa.
Myös kirjastolla ja sen henkilökunnalla on ollut Lea Tserni-Puittisen johdolla keskeinen rooli tässä kotouttamistyössä. Lieksassa, kuten monella muullakin paikkakunnalla juuri kirjasto edustaa maahanmuuttajalle ensimmäisiä kunnallisia palveluita ja paikkoja, joihin tutustutaan. Sinne on helppo tulla ja siellä – ainakin Lieksassa – saa myös todella ystävällistä palvelua.
Wilson Kirva kävi Lieksassa
Kirjaston aloitteesta Lieksassa pyörii parasta aikaa hanke nimeltä ”Voehan Wilson – kirjasto tukee kotoutumista”.
Siinä selvitetään maahanmuuttajien kirjastotarpeita ja verkostoidutaan muiden toimijoiden kanssa. Muutakin tehdään. Esimerkiksi: kirjastonkäytön opastustuntien suunnittelua ja opastusten pitoa erilaisille maahanmuuttajaryhmille. Selkokielisten ja erikielisten opasteiden tekemisen tavoitteena on parantaa aineistojen löydettävyyttä sekä helpottaa maahanmuuttaja-asiakkaiden itsepalvelua. Tärkeitä ovat myös erikielisen kirjallisuuden hankinnat. Kirjaston määrärahat ovat tähän vain täysin riittämättömät. Kysyntä on kovaa, sanakirjoista satuihin.
Voehan Wilson -hankkeeseen liittyvä ”Positiivinen maahanmuuttaja – monikulttuurinen kirjailijavierailu” toteutui tiistaina 18.9. kun Lieksassa kävi entinen huippujuoksija, nykyinen huipputarinoitsija ja satukirjailija Wilson Kirva.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wilson_Kirwa
”Positiivisimmaksi suomalaiseksikin” valittu Wilson Kirwa oli todella vireessä hulvattomilla jutuillaan kulttuurien kohtaamisesta ja varsinkin törmäämisestä oman elämänsä valossa. Hänestä on toimitettu myös mielenkiintoinen elämäkerta ”Juoksijasoturin ihmeellinen elämä”. Sekä Keniassa vietetty lapsuus ja nuoruus että Suomeen tulon kommervenkit tuli käsiteltyä. Kun kysyin Wilsonilta kumpi oli vaikeampaa tulla huippujuoksijaksi vai satukirjailijaksi, vastaus oli selvä. ”Kyllähän kaikki kenialaiset juosta osaavat, minunkin piti juosta koulumatkat parintuhannen metrin korkeudessa, paimentaa lehmälaumaa ja juosta kiinni karanneet eläimet. Siis suomen kieli ja satujen kirjoittaminen lapsille on paljon paljon juoksemista hankalampaa oppia…”.
Voehan Wilson -hankkeen sankari lähti kirjastoesiintymisen jälkeen tietysti lenkille. Edessä ovat vielä vierailut kahdessa Lieksan päiväkodissa, Jamalin, Merilän ja Rantalan alakouluilla sekä keskustan peruskoululla.
Öisinajattelija