Olen kuunnellut Lieksan 36. vaskiviikolla heinäkuun lopulla kymmenkunta konserttia. Osin työn puolesta, osin pelkästä nautinnosta. Jo viikon avajaisissa minulle selvisi, että haluan kuulla ja nähdä mahdollisimman paljon unkarilaisen maestron, Zoltan Kissin esityksiä.
Sattui vielä niin, että jopa keskustelimme tämän ujon pasunistin kanssa kun osuimme istumaan vierekkäin viihteelliseen pasuunakonserttiin, jossa lavalla riehui tirolilainen Bozen Brass. Zoltan Kiss on kenties karismaattisin, kaunein tai komein mies, jonka olen ikinä tavannut. Sanon tämän väärinkäsitysten välttämiseksi heterona. Ja makuasioista voi aina kiistellä. Sanoin Zoltanille ensi repliikiksi: ”Taidat olla pasuunansoiton Jimi Hendrix”. Yllätyksekseni hän ei ollut kuullut sitä keneltäkään muulta
En ole aikaisemmin ymmärtänyt pasuunan soitosta paljonkaan, nyt vähän enemmän.
Tämä johtuu esim Kimmo Nevalaisen mainiosta artikkelista (Karjalainen 23.7.2015) ”Slaidia vedellen ja työnnellen”, jossa hän selvittelee pasuunansoiton saloja. Pasuuna on ikivanha soitin, joka ”eriytyi” trumpetista jo joskus 700 vuotta sitten.
Palataan Zoltan Kissiin. Mies ei ole Elmo-romaanista tutun ”Endre Kissin” pikkuserkku eikä sukua, koska Kiss on suht yleinen sukunimi Unkarissa. Hän on Mnozil Brass – nimisestä yhtyeestä tunnettu soolopasunisti, joka keikkailee, opettaa ja ”tuomitsee” muita pasuunansoiton oppilaita ympäri maailmaa. Hän on kiistatta modernin pasuunan guru, jo 35-vuotiaana. Siksipä lisään tähän pieneen ylistyspuheeseeni Lieksan Lehdessä juuri julkaistun juttuni:
Pasuunansoiton mestarinäytöksiä
Keskiviikko 29.7. oli Lieksan Vaskiviikon ”pasunistipäivä”. Iltapäivällä esiintyivät pasuunamestarit, ranskalainen Jacques Mauger ja unkarilainen Zoltan Kiss Kulttuurikeskuksessa. Illalla valittiin sitten Lieksan 3. kansainvälisen pasuunakilpailun kolmesta finalistista voittaja Lieksan kirkossa.
Jacques Mauger ja Zoltan Kiss Kulttuurikeskuksessa
Pasuunamestarit lavalla -konsertin ohjelmisto oli muuttunut painetusta versiosta melkoisesti, mutta laatu ei siitä kärsinyt. Yleisöä olisi kyllä saanut olla enemmänkin kuin runsaat sata – sen verran huikeaa pasuunansoittoa Brahe-salissa kuultiin.
Jacques Mauger aloitti Alessandro Marcellon (1673-1747) lähimain 300 vuoden takaisella sävellyksellä, 3-osaisella, alunperin unohduksiin jääneellä oboekonsertolla. Maestro soitti yhtä mestarillisesti kuin edellispäivänä tulkitessaan Henri Tomasia. Myös Sergei Prokofjevin (1891-1953) Romeo ja Julia -baletin pasuunaversio kajahti komeasti ja asiaankuuluvan marssimaisesti ”Ritarien tanssissa”. Zoltan Kiss jatkoi Robert Schumannin (1810-1856) Adagio & Allegrolla. Alkuosa meni perinteisemmin, mutta jatkossa kuului jo modernimpi irrottelu. Flyygelissä vuorottelivat väsymättömät pianistit, Tuomas Turriago ja Sonja Fräki.
Varsinainen show Zoltan Kissiltä kuultiin ja nähtiin konsertin loppupuolella. Mnozil Brass -yhtyeen perustaja, monipuolinen vaskimuusikko Leonhard Paul (s.1967) vastaa nimittäin humoristisen monitulkinnaisesta sävellyksestä ”Hungarian Schnapsodie” (Huom! ei ”Rhapsody”). Zoltan Kiss esiintyy usein Mnozilin solistina. Nyt hän ei tyytynyt pelkkään virtuoosimaiseen pasuunansoittoon, vaan pisti jalalla koreasti ja jopa rallatteli. Välillä hieman ”vaikutuksen alaista” näytellessään ja tahallaan soitintaan väärin vingutellessaan Kiss ei meinannut pysyä kiiltonahkakengissään, vähän kuin Janis Joplin Monterey Popissa. Pasuuna pyöri kädessä vanhaan malliin niin että eturivin yleisö oli kauhuissaan. Kysyinkin joku päivä sitten kapakassa, että oletkos Zoltan koettanut puhaltaa siihen pasuunasi toiseen päähän, jollakin erikoissuukappaleella, jimihendrixmäisesti! Maestro lupasi harkita.
(Hän nimittäin suunnittelee itse soittimiensa suukappaleet – huom!)
Lopuksi kuultiin myös Maugerin ja Kissin uskomatonta yhteissoittoa ohjelman ulkopuolelta. Sveitsiläisen Jean-Francois Michelin (s. 1957) ”Trilogia kahdelle pasuunalle ja pianolle” päätti erään Vaskiviikon huippukonserteista. Ei voi kuin sanoa: missä luurasi lieksalaisyleisö kun tarjolla oli pasunistien parhaita!
Pasuunamestari löytyi Ranskasta
Sekä Jacques Mauger että Zoltan Kiss urakoivat oman konserttinsa jälkeen vielä Lieksan kirkossa. Molemmat olivat nimittäin tuomaristossa valitsemassa pasuunakilpailun 2015 voittajaa. Raadin ainut suomalaisjäsen oli helsinkiläinen Tom Bildo.
Kolme parasta pasunistia oli rankattu jo alkukilpailuissa. He olivat esiintymisjärjestyksessä: Audun Breen (Norja), David Binder (USA) ja Thomas Callaux (Ranska). Huhujen mukaan myös yksi suomalainen oli lähellä loppukilpailupaikkaa. Itse jäin kaipaamaan myös itäeurooppalaisen pasuunansoiton temperamenttia…,esimerkiksi karsiutuneita venäläisiä oli alkukilpailuissa kymmenkunta, mutta makuasioista ei kannattane kiistellä.
Pasuunakilpailun esitysnumerona oli Gordon Jacobin (1895-1984) vuonna 1955 valmistunut 3-osainen pasuunakonsertto. Finalistit soittivat sen Huba Holloköin johtaman Joensuun kaupunginorkesterin säestämänä. Urakka oli paitsi finalisteille, myös orkesterillekin rankka. Erityisesti kolmas osa tuntui vaativan vahvaa teknistä osaamista, mutta tavallisen musiikinkuuntelijan näkökulmasta jokaisen pasunistin taidot olivat huippuluokkaa. Minusta kyllä pasuunat soivat aivan persoonattoman tasapaksusti, mutta toki temperamentissa ja esiintymistyylissä näkyi erojakin.
Tuomariston päätös oli kuitenkin yksimielinen. Etelä-Ranskan Montpellierin oopperan orkesterin soolopasunistina vuodesta 2011 soittanut Thomas Callaux voitti ensimmäisen kansainvälisen kilpailunsa ja kuittasi Lieksasta 6000 euron pääpalkinnon.
Öisinajattelija