Aina hiihtoreissuille ja metsälenkeille laitan kaulaani huivin, joka on jäänyt minulle äitini tavaroiden ja vaatteiden mukana. Huivi on villasekoitetta ja lämmittää suloisesti kaulaa – usein tuuli on Helsingissä esimerkiksi Paloheinän pelloilla hiihtäessä kylmää, joskus miltei myrskyistä.
Äitiä ei enää ole, mutta kun laitan huivin kaulaani, ajattelen häntä – hän on ikään kuin mukanani reissussa. On tietenkin muitakin muistoja äidistä – hänen tapansa puhua, kirjeensä minulle Saksaan, hänen maalaamansa taulut ja paljon muuta.
Olen ajatellut ukrainalaisia, jotka ovat menettäneet kotinsa. Venäläiset ammukset ovat tuhonneet kaiken. Joissakin televisiokuvissa on näkynyt ihmisiä kerrostalojen raunioiden keskellä yrittämässä pelastaa jonkin muiston. Eräs mies löysi rojun seasta valokuva-albumin.
Ihmiset ovat menettäneet läheisensä, mutta myös kaikki rakkaat esineensä ja tavaransa, jotka kertovat menneistä muistoista. Kun sota joskus loppuu, kaikki on aloitettava tyhjästä, läheisimpiä ihmisiäkään ei ehkä ole enää hengissä – ei edes muistoesineitä heistä. Onnekkaat ovat päässeet pakoon ja saaneet toistaiseksi säilyttää läheisensä vielä hengissä.
Täydellinen tuhoamissota on käynnissä, moni menettää vielä henkensä.
Kuuntelin tänään presidentti Zelenskyin puheen Suomen eduskunnalle. Sanoma tuli varsin selväksi: Ukraina on jätetty taistelemaan Venäjää vastaan yksin. Rahaa, humanitaarista ja sotilaallista apua on annettu, mutta ei riittävästi. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho sen kiteytti: Ukraina tarvitsee raskaampaa aseistusta. Ylen erikoistoimittaja Mika Mäkeläinen mainitsi kuin ohimennen: Euroopan Unioni on antanut Ukrainalle yli miljardin verran apua, mutta energiassa kyse on valtavista rahavirroista Venäjälle, satoja miljoonia, lähemmäs miljardi – päivässä.* Onko Euroopan Unioni pettänyt Ukrainan – sitä voi kysyä.
Saksa on ilmoittanut, että irtautuminen Venäjän kivihiilestä kestää neljä kuukautta, irtautuminen venäläisestä öljystä ja kaasusta varmaan pari vuotta. Ukrainalla ei ole aikaa odottaa. Ihmisiä kuolee joka päivä ja on ennustettu, että Mariupolin puolustus kestää enää päiviä. Tietenkin jokainen maa ajattelee nyt itseään, niin Suomikin. Tarkkaan me mietimme, mitä aseistusta ja varusteita me voimme luovuttaa Ukrainaan, etteivät omat varastomme tyhjene.
Ei Euroopassakaan demokratia ole täydellistä, se kenellä on rahaa, sillä on usein media hallussaan – ja valta. Ennen ajattelin, että joku diktaattori voisi pelastaa maapallon luonnonvarat ja ilmaston tuhoutumiselta. Mutta sellaista ”hyvää diktaattoria” ei ole – kaikki he tuhoavat niin paljon kuin pystyvät ja samalla kaapivat itselleen niin paljon kuin ehtivät. Demokratia on ainoa mahdollisuus.
Jos Eurooppa haluaa toimia omien ihanteidensa ja Euroopan Unionin peruskirjan mukaisesti, emme saa alistua – meidän taistelumme on auttaa Ukrainaa kaikin tavoin. Meidän taistelumme on epämukavuuden, mahdollisesti korkeampien hintojen sietäminen ja erityisesti vähävaraisten ja yksinäisten auttaminen.
*Yle Areena 8.4.2022: Yle Uutiset Erikoislähetys