Kun oppilas muutti toiseen kaupunkiin, vietimme läksiäisiä. Äiti toi ihanan kakun koko luokalle.
Paljon on puhuttu kiusaamisesta kouluissa, mutta ongelmaan ei ole löytynyt ratkaisua. A-Studiossa* puhuttiin viimeksi asiasta otsikolla Kouluväkivalta kuriin – ei ollut kyse enää kiusaamisesta, vaan haastateltavana oli poliisi. Myös Ylen Aamussa* puhuttiin koulukiusaamisesta, kun Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen teettämässä kyselyssä selvisi, että ainakin joka kolmas on joutunut tekemisiin koulukiusaamisen kanssa, joko kiusaajana tai uhrina. Luulen, että todelliset luvut ovat vielä suurempia, kyselyihin nyt vastataan, miten vastataan.
Kirkko ja kaupunki- lehden päätoimittaja myös kommentoi nykyistä keskustelua pääkirjoituksessaan. Hänen muistonsa omasta kouluajastaan eivät ole hyviä. Ylen 11.9. esittämä MOT – ohjelma Kiusaajien luvattu maa veti hänen mielensä ja varmaan monen muunkin mielen hiljaiseksi.
Miten voi olla edes mahdollista, että jotkut pahoinpitelevät ja nöyryyttävät lasta jopa päähän potkimalla, kuvaavat kaiken ja levittävät videota netissä? Mitä poliisi tekee? Eikö videon ladannutta henkilöä saada kiinni poliisin keinoin ja tekijät vastuuseen? Jos he ovat alaikäisiä, ovat vanhemmat vastuussa. Tämä kaikki kertoo yhteiskunnan pahoinvoinnista.
Olen kuullut viestejä opettajilta, että erityisesti viiden viime vuoden aikana tilanne on pahentunut. Jopa ekaluokkalainen saattaa tulla haistattelemaan opettajalle, sylkee päin. Eräs pieni lapsi oli sanonut: Huomenna tuon veitsen mukanani ja tapan teidät kaikki. Kun tätä kirjoitan, täytyy muistaa: Koskaan lapsi ei ole syyllinen!
Nykyään monilla lapsilla ei ole minkäänlaisia rajoja, heiltä puuttuvat sosiaaliset taidot, heille ei ole kukaan kertonut, mitä on hyvä käyttäytyminen. Usein myös vanhemmat ovat täysin hukassa.
Juttelin myös erään nykyään perhepäivähoitajana toimivan tuttavani kanssa. Hän sanoi, että ”ilmiö on monimutkainen, ihminen on laumaeläin ja laumoissa on oma hierankiansa”. Näinhän se tietysti on. Poliitikoillakin on eriäviä mielipiteitä, mutta ei tarvitse silti haukkua ja nimitellä toisia – vaikka toki aikuisetkin tekevät juuri niin.
Tietysti pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja ennen kaikkea kiusaajille ja myös kiusaamisen uhreille – mutta eikö kaikkein tärkeintä olisi lopettaa tämä pelleily!
Eikö lapsella kerta kaikkiaan tässä yhteiskunnassa ole oikeutta kulkea koulumatkansa rauhassa ja viettää koulupäivänsä turvallisessa ympäristössä ilman minkäänlaista pelkoa? Kun on kyse kuitenkin kouluvelvollisuudesta – kouluun on pakko mennä, halusi tai ei.
Tarvitaan ratkaisuja. Eräs ratkaisu on, että vanhemmat ottavat asiat omiin käsiinsä.
Sellaiset vanhemmat, jotka ovat kyllästyneet siihen, että koulu ei ole pystynyt ratkaisemaan asiaa, lyöttäytyvät yhteen. Silloin koulu voisi keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä – opettamiseen. Ehkä ne PISA- tuloksetkin alkaisivat parantua ja opettajat voisivat toteuttaa omia hienoja suunnitelmiansa kaikessa rauhassa – kunnan opetustoimen virkamiesten kehityssuunnitelmat saisivat odottaa parempia aikoja. Eivät opettajat muutenkaan näe, mitä heidän selkänsä takana tapahtuu, eivätkä he aina ole välitunnilla valvomassa. Jos lapset eivät halua syystä tai toisesta kertoa kiusaamisesta, eivät halua vasikoida, kukaan ei tiedä kiusaamisesta.
Vanhempainyhdistyksen pitäisi perustaa koulu, kiusaamisvapaa koulu, jossa kaikki vanhemmat omalla allekirjoituksellaan sitoutuisivat keskenään ratkaisemaan mahdolliset ongelmat. Tämä vaatisi aikaa ja voimavaroja – alussa ja myöhemminkin vanhempien pitäisi tavata toisensa ja sopia selvät säännöt, jotka kerrotaan lapsille ja pitää niistä myös kiinni. Sopimuksessa pitäisi selvästi lukea, mikä on kiusaamista. Esimerkiksi jotakuta päin katsominen ei ehkä ole kiusaamista, mutta koulupäivän aikana porukan ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista. Omalla allekirjoituksellaan vanhemmat vahvistaisivat myös sen, että jos hänen lapsensa toistuvasti aiheuttaa pahaa mieltä muille, hän on valmis siirtämään lapsensa pois koulusta.
Hyvät käytöstavat pitää opettaa jo kotona, vanhemmat sitoutuvat myös siihen. Jollakulla lapsella voi olla ärsyttäviä piirteitä, kuten halu määräillä muita. Tällaisiahan ne tulevat poliitikot ovat. Muille lapsille voi kuitenkin opettaa: Sano hänelle, että sinua harmittaa, kun hän aina haluaa olla pomo. Voisivatko muutkin välillä valita, mitä leikitään?
Ihannetapauksessa tällaiseen kouluun tulosta tappelisivat rehtorit päästäkseen johtamaan ja opettajat saadakseen työrauhan, ettei aina tarvitse olla selvittämässä oppilaiden välisiä ristiriitatilanteita.
Lapset itse oppisivat – vähitellen – toimintatavat ja ymmärtäisivät säännöt. Tällaisessa koulussa ketään ei ulkomuodon, ihonvärin tai muun takia haukuttaisi, eikä ketään haukuttaisi vaikka open lellikiksi, vaikka hän olisi vain onnistunut jalkapallossa saamaan pallon itselleen. Tällaisessa vanhempien valvomassa koulussa arkojen ja herkkien oppilaidenkin ääni tulisi kuulluksi, niiden, jotka eivät muuten mielellään sano yhtään mitään. Tällaisessa koulussa eivät oppilaat edes vapaa-ajalla kirjoittelisi someen muista oppilaista mitään pahaa mieltä aiheuttavaa. He ymmärtäisivät – vähitellen – mikä on koulun henki ja miksi on parempi toimia näin. He myös itse sitoutuisivat kertomaan vanhemmilleen, jos he kokevat kiusaamista. Vanhemmat keskenään ratkaisisivat asiat, jos ongelmia olisi.
Huonoimmassa tapauksessa vanhemmat tappelisivat keskenään ja tietenkin mukaan tulisivat jotkut häirikkövanhemmat, jotka ihan vain huvin vuoksi haluaisivat testata vanhempien yhtenäisyyttä ja onko tällainen vanhempainyhdistyksen – ja rehtorin hyväksymä – koulumalli edes perustuslain mukainen. Kun heidän kullannuppunsa nyt saa tehdä, mitä haluaa ja sehän on vain ihan pikkuista läppää, jos hän jotakuta vähän haukkuu ja sehän nyt on ihan normaalia, että vahingossa vähän toista tönäisee. ”Kun ihminen on laumaeläin ja laumassa on oma hierarkiansa”, niin kuin perhepäivähoitaja sanoi.
*A-Studio 11.9.2023 Kouluväkivalta kuriin
*Ylen Aamu 21.9.2023 Koulukiusaaminen edelleen yleistä
*Kirkko ja kaupunki -lehti 28.9.2023, pääkirjoitus: Sana kiusaaminen vähättelee väkivaltaa