Olisiko nyt aika, jolloin yhteisön etu voittaisi yksilön edun?
Zimbabwen pitkäaikainen presidentti siirtyy tai hänet siirretään syrjään, mutta muuttuuko mikään? Zimbabwelaiset riemuitsevat, mutta kulman takana samat globaalit yritykset, jotka nytkin riistävät maata, jatkavat toimintaansa edelleen. Nyt he käyvät vain kuiskuttelemassa mahdollisesti varapresidentti Emmerson Mnangagwaan tai jonkun muun korvaan. He kertovat, kuinka he auttavat kansalaisia, luovat työpaikkoja ja tuovat kaikkea hyvää. He kertovat myös, että he saavat Maailmanpankin ja YK:n kehitysrahaston myöntämää rahoitusta hankkeilleen, projekteilleen ja tehtailleen. Siis kannattaa tarttua tilaisuuteen, he sanovat.
He jättävät kertomatta sen, kuinka paljon tavallinen zimbabwelainen hyötyy näistä hankkeista, kuinka olematonta, lähes nälkäpalkkaa hänelle maksetaan, kuinka yritykset eivät huolehdi ympäristöstä tai jätepäästöistä ja ketkä näistä hankkeista hyötyvät. Niistä hyötyvät tietysti monikansallisten yritysten osakkeiden omistajat sekä Afrikan valtaa pitävä korruptoitunut eliitti.
Afrikkaa on aina riistetty. Monet nykyajan ongelmista ja sodista johtuvat alkujaan siirtomaa-ajasta. Täysin häikäilemättä britit ja ranskalaiset etunenässä, mutta myös portugalilaiset, espanjalaiset, saksalaiset, belgialaiset ja italialaiset ja monet muut iskivät kyntensä Afrikkaan.
Afrikassa olisi vaikka mitä. Siellä on aurinkoa – loputtomasti energiaa, hedelmällistä maata, mahdollisuus puiden istuttamiseen autiomaiden reunoille, tavallisia metalleja, jalometalleja, harvinaisia maametalleja, jalokiviä ja koulutettuja ja kouluttamattomia ihmisiä. Paljon ihmisiä. Siellä on myös paljon pahaa – vaarallisia sairauksia, kuten malaria, aids, E-hepatiitti ja ebola, mutta Afrikka selviää näistä, jos se selviää väestönkasvusta.
Väestönkasvu on siellä vakava ongelma. Afrikassa naista kohti syntyy keskimäärin 4,7 lasta. Keskiarvo on laskenut 0,2:lla viimeisten viiden vuoden aikana. Maailman suurin keskimääräinen lapsiluku on Nigerissä, 7,63 lasta naista kohti. Seuraavana tulevat Somalia (6,61) ja Mali (6,35). Nopea väestönkasvu johtaa väistämättä siirtolaisuuteen, ellei ihmisten elinmahdollisuuksia paranneta Afrikassa.*
Tietysti ihmiset lähtevät etsimään parempaa elämää Euroopasta, jos heidän omassa maassaan ei ole heille mitään. Mutta tilanne voisi olla toinen, jos Afrikkaa autettaisiin pyyteettä ja jos Afrikan maiden hallitsijat eivät ajattelisi vain omaa ja sukunsa ja klaaninsa rikastumista vaan koko yhteisöä.
Onhan näitä esimerkkejä, kuinka meidän eurooppalaisten ei pidä toimia. Suomalainen suunnitteluyritys suunnitteli paperitehtaan Tansaniaan. Suomalainen yritys sai miljoonansa ja Tansanian valtaapitävät saivat varmaan osuutensa. Nyt tehdas ruostuu viidakossa. Puuta ei saatu tarpeeksi toimitettua tehtaalle tai jotakin muuta tapahtui. Se ei enää kiinnostanut suomalaisia, hehän saivat jo rahansa. Miksei muuten tästä löydy tietoa Googlen sivuilta? Jos haluaa lisää näitä kauhutarinoita, voi katsoa Yle Areenasta dokumentin Kolmasulottuvuus.fi-sivuilta Darwinin painajainen. Siinä sitä näkee, miten Afrikkaa riistetään. Ukrainalaiset lentokoneet tuovat aseita Afrikkaan ja vievät pakastettuja niilinahvenfileitä takaisin. Viktorianjärven kylien asukkaat syövät haisevat kalanperkeet, mitä jää jäljelle. Dokumentti on tosin vuodelta 2004, mutta eiköhän meno ole nykyäänkin samanlaista. Tosin en suosittele dokumenttia, huono olo ja tavaton sääli afrikkalaisia kohtaan menevät sieluun asti.
Kyllä, voin olla vaikka ilman älykännykkääni, jos sen tekemiseen tarvitaan harvinaisia afrikkalaisia maametalleja ja niitä ei saa muualta. Tai sitten voin maksaa siitä huomattavasti kalliimman hinnan, jos kaikki raha menee Afrikan kansoille. Toivottavasti siellä nousisivat valtaan sellaiset ihmiset, jotka ajattelisivat koko yhteisön ja kansan etua.
Eurooppalaiset pitäkööt näppinsä erossa Afrikasta. Me voimme ainoastaan antaa Afrikalle, emme enää koskaan ottaa.
*yle.fi/uutiset/30.7.2015