Orpon mielestä vasemmalle kallistuvien oppositiopuolueiden varjobudjeteissa luvattiin mukavia asioita kaikille, ”mutta aina joku muu maksaa”. Näinhän valtionvarainministeri Petteri Orpo sanoi eduskunnan kyselytunnilla marraskuussa 2017.

Mikään ei ole muuttunut, samaa hän sanoi viime eduskunnan kyselytunnillakin 5.4.2018. Jotenkin valtion varat ovat riittäneet puolentoista miljardin veronalennuksiin ( se on 1500 miljoonaa, käsittämätön summa ). Näistä veronalennuksista ovat varakkaat kansalaiset tietysti hyötyneet eniten, koska heillähän ne suurimmat tulot ovat. Kuka on se ”joku muu”, joka on tämän lystin maksanut ja maksaa? On turha tietysti Orpolta odottaa vastausta tähän.

Sen sijaan hän kiittelee hallituksen toimintaa, kehuu hallitusta ja samalla itseään siitä, kuinka hyvin Suomella nyt menee – kiitos hallituksen toimien! Hän jättää tarkoituksellisesti mainitsematta yleisen nousukauden, jonka ansiota Suomen talouskasvu tällä hetkellä on. Pitkän taantuman jälkeen maailmantalous kääntyi noususuhdanteiseksi, niin yksinkertaista se on, mutta hallitus ottaa siitä kaiken kunnian itselleen.

Sinisten Sampo Terho olisi valmis vielä lisäveronalennuksiin, yhteensä puolue tavoittelee miljardin euron suuruisia veronalennuksia.* Tässä tuntuu jo olevan äänestäjien kosiskelua tulevia eduskuntavaaleja varten, vaikka vaalit ovat vasta vuoden päästä. On hyvä aloittaa ajoissa, kun on niin kaukana takamatkalla muista ja onhan se kiva lupailla kaikenlaista. Veronalennuksista kansa tietysti pitää. Kukahan sen miljardin maksaa? Sitäkään vastausta ministeri Terholta on turha odottaa.

Onneksi ministeri Orpo jo heti kättelyssä ampui sinisten Terhon suunnitelmat alas. ”Nyt ei voi mitään veronalennuksia antaa, nyt pitää taas säästää ja saada velkaantuminen taittumaan”, Orpo sanoi. Sopivasti vuorotellen hän antaa löysää ja sitten taas kiristää hihnaa, niin kuin hän opettaisi meitä kuin tottelematonta koiraa.

Olemmeko me tosiaan niin tyhmiä, ettemme näe tämän politiikan läpi? Eduskunnan kyselytunnilla 6.4.2018 kukaan arvoisista ministereistä ei vastannut sosiaalidemokraattien Pia Viitasen kysymykseen, voitaisiinko nämä indeksileikkaukset nyt perua, kun taloudessa menee paremmin. Sinisten ministeri Mattila kiemurteli ja kyseli tarkennuksia, mistähän indekseistä nyt on kyse. Sitten hän totesi: ” Sitten se, että valtiontalouden kokonaisuudesta päättää hallitus. Kehysriihessä neuvottelee koko hallitus”. Ehkä hän olisi halunnut sanoa: ”Hyvä kansanedustaja Viitanen, meillähän ei nyt ole mitään sanottavaa hallituksessa, mehän nyt olemme vain joukon jatkona, kai te ymmärrätte sen?” No, ymmärrämmehän me sen, ettei hän voinut sitä suoraan sanoa.

Opiskelijoilta on leikattu 15%, se on paljon. Monet opiskelijat elävät täydellisessä köyhyydessä. Myös lapsiasiavaltuutetun Tuomas Kurttilan kertomus eduskunnalle oli karua luettavaa.

”Vakava viestini Suomen eduskunnalle on: Suomi elää hyvinvointivaltion alisuoriutumisen aikaa. Emme riittävästi onnistu nostamaan heikossa asemassa olevia lapsia hyvinvoinnin, lahjakkuuden ja sosiaalisen nousun kärryille. Tästä kärsivät kaikki.”…

” Juopa lainsäädännön ja käytännön toimien kanssa on pahimmillaan karmaisevan suuri. Erityisesti tämä nousee esille, kun tarkastellaan lastensuojelua koskevien säädösten toteutumista. Monin paikoin muun muassa lapsen kuuleminen tapahtuu laadullisesti heikosti ja määrällisesti vähäisesti.” …

” Uskon, että Suomi pystyy viisaasti yhdistämään lapsen edun yhteiskunnan kokonaisetuun, kuten korkeaan koulutus- ja työllisyysasteeseen. Tämä on yhteinen kansallinen tehtävä. Mutta jos tätä ei tehdä läpinäkyvästi, vaarana on eri väestöryhmien hyvinvoinnin ja todellisuuksien eriytyminen. Hyväntahtoisen hölmöyden seuraukset ovat kohtalokkaat.” Poiminnat ovat Kurttilan raportista.

Ajetaanko nyt sitä Suomen sivistysvaltiota alas, jossa on ollut työväestönkin mahdollista nousta vaikka presidentiksi asti? Eräs tuttavani sanoi, että kyllä lahjakkaat ja motivoituneet yksilöt löytävät aina tavan kouluttaa itsensä, vaikka koulutus maksaisikin. Voi olla niinkin, mutta aina vähemmän heitä on, jos koulutuksesta tehdään kovin kallista.

Onko meillä pienenä kansakuntana varaa siihen, että yhä vähemmän varattomia lahjakkaita nuoria kouluttaa itsensä, koska heidän on pakko mennä töihin tai heillä ei ole enää mallia koulutuksen tarpeellisuudesta? Sen sijaan varakkaiden perheiden vähemmän lahjakkaitakin nuoria väkisin työnnetään opiskelemaan, vaikkei heillä olisi minkäänlaista motivaatiota. Minkälaisia johtajia meillä sitten tulevaisuudessa on? Onko meilläkin sitten Amerikkalainen unelma?*

*HS 25.3.2018, s. A 13
*Kun katsoo Netflixin sarjaa Trump – Amerikkalainen unelma, mieleen voi tulla kauhistuttavia ajatuksia.