Näin on otsikoinut emeritus päätoimittaja ja tietokirjailija A-P. Pietilä kolumninsa Vantaan Sanomissa 26.9.2018. Jutussaan hän kauhistelee sitä, kuinka ammattiyhdistysliike on luvannut rahaa vasemmiston vaalikampanjoihin. Hän myös kyseenalaistaa sen, onko se oikein.

Aiemmin kukaan ei ole kysellyt sitä, onko oikein että yritykset rahoittavat miljoonilla oikeistolaisten kampanjointia ja onko se edes laillista silloin, kun yritys saa valtion yritystukia? Mitä demokratiaa se on, että toisilla on vaalikampanjaansa moninkertainen määrä rahoitusta, kuten oikeistolla on ollut? Ei se ole ainakaan tasapuolista, mutta sitä A-P. Pietilä ei varmasti toivokaan.

En tiedä, onko se oikein demokratian mukaista, että vain gallupien suurimmat puolueet pääsivät ääneen viime A-sudio: Talk- keskusteluohjelmassa? Jos tällä aloitellaan vaalikampanjointia, pitäisi kaikkien puolueiden äänen kuulua. Yleisradiohan tietysti kutsuu paikalle ne, ketkä se haluaa, mutta Yleisradiokin on verovaroin rahoitettu laitos, joten sen pitäisi noudattaa tasapuolisuutta.

On se hyvä, jos ammattiyhdistysliike on lopultakin herännyt ja tajuaa tehtävänsä. Muutenhan koko liike kuolee ja menettää jäsenensä. Kuka enää viitsii kuulua liittoon ja maksaa jäsenmaksuja, jos hänen asioitansa ei ajeta. Tosin kovin myöhään tämä herääminen tapahtuu, mutta parempi edes nyt.

Tiedän käytännössä millaista se on, kun ei saa senttiäkään rahaa vaalikampanjaansa mistään. Olen ollut kahdesti kuntavaaliehdokkaana, enkä ole minkäänlaista rahoitusta saanut. Viimeksi Vasemmistoliiton ehdokkaana painatin omat esitteeni, viimeisen päälle hienot ja maksoin ne itse. Enempään ei ollut rahaa, esimerkiksi mihinkään ylimääräisiin lehti-ilmoituksiin. Kuvani ja nimeni sain Vasemmistoliiton yleiseen esitteeseen, joka oli paikallislehdessä kerran tai kaksi. Huomattavasti useammin oli muiden puolueiden suuria jättimainoksia, lehdethän rahastavat vaalimainoksilla. Tulos oli tietenkin sen mukainen.

On aika härskiä emeritus-päätoimittaja A-P. Pietilältä päättää juttunsa uhkakuviin vuodelta 1918. Kyllä, hyvä A-P. Pietilä, tiedämme kyllä kuinka siinä taistossa kävi. ”Seuraukset olivat hirvittävät”, A-P. Pietilä kirjoittaa. Niin ne olivat, työväestön edustajille ne olivat hirvittävät. Jo kansallissäveltäjämme Sibelius tiesi asiasta ja kirjoitti siitä päiväkirjaansa: ”Kaikkihan me tiedämme, että heitä kuolee vankileireissämme kuin kärpäsiä. Mutta asiaahan ei voi auttaa. Olosuhteet ovat nyt kerta kaikkiaan sellaiset … Tri Vainio kertoi siitä yhtä ja toista.”*

Kysehän silloin 100 vuotta sitten oli torpparien oikeuksista, maaseudun työväestöstä, tehtaita oli silloin vähemmän. Näin myös nykyään voi ajatella, palkkatyötä tekevien lisäksi eläkeläiset ovat aikanaan palkkatyönsä tehneet, monet koko ikänsä ja he ovat eläkkeensä ja hoivansa ansainneet. Tulevia palkkatyöläisiä ovat myös opiskelijat. En ymmärrä, mitä pahaa he ovat hallitukselle tehneet, että heidän tuloistansa ja etuuksistansa leikataan. He tarvitsevat joka sentin. Onneksi Helsingin kaupunki alkaa maksaa toisen asteen opiskelijoiden kirjat ja tarvikkeet, kuten läppärin. Milloin muut kunnat tulevat perässä?

Fiksusti A-studio:Talk– ohjelmassa* vihreiden Maria Ohisalo esitti Petteri Orpolle kysymyksen siitä, mitä pitäisi tehdä, kun palkallaan ei tule toimeen, vaikka käy töissä. Tietenkään tähänkään ei saatu vastausta. Hallituspuolueiden edustajat jankuttavat uusien työpaikkojen luomista. ”Näillä toimenpiteillä”, he sanovat, ”näillä kipeilläkin leikkauksilla” he ovat vauhdittaneet taloutta. ”Nämä toimenpiteet” kurittavat vähävaraisia, ovat he sitten palkansaajia, eläkeläisiä tai opiskelijoita. Eikö keneltäkään muilta voi leikata? Petteri Orpo vähättelee: Mitä se nyt on, jos pienituloisilta leikataan pois kaksi euroa kuukaudessa? Jos mummon kukkarosta otetaan joka kuukausi kaksi euroa ja suurempituloinen saa joka kuukausi 20 euroa enemmän, se tekee vuodessa mummolle 24 euroa vähemmän rahaa kukkaroon ja suurempituloiselle 240 euroa enemmän rahaa, heille, jotka sitä eivät edes tarvitse.

Onko A-P. Pietilä tiedostanut sen tosiasian, että kapitalismi tappaa itse itsensä? Kun ihmiset ajetaan riittävän ahtaalle, heillä ei ole enää varaa kuluttaa. Tosin pikavippifirmat yrittävät häikäilemättömästi ja aggressiivisesti käyttää ihmisten hädänalaista tilaa hyväkseen, aivan kuin lopun aikoja odotellessa, mutta siinäkin tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Nytkin on kerrostaloissa asuntoja tyhjillään, mutta lisää vain rakennetaan. Ihmisillä ei ole varaa niitä asuntoja ostaa. Sitten on tehty miinakenttä yhtiölainoista, ostajan tarvitsee maksaa vain yksi neljäsosa asunnon hinnasta, loppu on yhtiölainaa. Jos korot nousevat, yhtiölainat realisoituvat maksettavaksi vastikkeissa ja siihen ihmisillä ei ole varaa.

Luokkataistelua tuskin tarvitaan, jos omistava ja sijoittava taho ymmärtää oman vastuunsa ja etunsa. Sen edun mukaista ei ole jyrkkä vastakkainasettelu ja loputon ahneus, työväestön kurjistaminen ja ajaminen köyhyyteen.

Suomen kaltaisen pienen valtion voima on siinä, että meillä myös tavallisten palkansaajien hyvinvointi huomioidaan, koko kansan koulutus ja lukutaito pidetään korkealla tasolla ja heikoimmista huolehditaan. Vasemmistoliiton perustehtävä on työtä tekevän väestön, eläkeläisten, opiskelijoiden sekä lapsiperheiden elinolosuhteiden parantaminen.

* Vantaan Sanomat, 26.9.2018, s.17
* Sibelius, s.308, toimittanut Erik T. Tawaststjerna
* A-studio:Talk Puheenjohtajien kohtaaminen, to 27.9.2018