No niin – ohi on! Joillekin tältä lukuvuodelta, toisille koko koulu jää taakse! Kiitos, että olette meitä opettajia jotenkuten kestäneet, sietäneet ajoittaisen tylsyyden ja pitäneet suurimmat mölyt mahassanne. Jotkut teistä ovat meistä tykänneetkin. Onnittelut siitä, mitä olette oppineet!
Tiedättekö, että ne teistä, jotka päätätte nyt peruskoulun – te selviätte pois tämän uuden opetussuunnitelman jaloista? Te saatte mukaanne sellaisen pääoman, jota ei voi teiltä pois ottaa – tutkimusten mukaan maailman parhaat oppimistulokset. Täällä Suomessa käydään Japania ja muita maita myöten ihmettelemässä, miten me saamme sen aikaan. Yhdessä teidän oppilaiden kanssa me opettajat sen saamme aikaan.
Tosin valitettavasti tulokset ovat viime aikoina olleet vähän laskusuunnassa. Mistähän se johtuu? Vielä koulutietään jatkavat lapset jäävät uuden opetussuunnitelman koekaniineiksi. Laskevatko Pisa-tutkimuksen tulokset ennestään? Tietysti ne henkilöt, jotka ovat tämän uuden opetussuunnitelman suunnittelijoita ja puolestapuhujia, sanovat: Ei sillä koko Pisa-tutkimuksella ole niin väliä! Pääasia on, että oppilaat viihtyvät ja heillä on kivaa. Kai ne oppilaat sitten myöhemmin oppivat jotain tai työelämä opettaa kovemman kautta.
Monet kasvatusalan ammattilaiset, kuten esimerkiksi Helsingin Yliopiston professori Kari Uusikylä, opettajankoulutuslaitoksen varhaiskasvatuksesta vastaava johtaja Nina Sajaniemi ja opettaja, kirjailija ja kolumnisti Arno Kotro ovat kirjoittaneet koulun digiloikasta erittäin kriittisesti.
Se digiloikka pitäisi ottaa opettajankoulutuslaitoksella, eikä suoraan kouluissa. Jotkut opettajat ehkä ajattelevat, kunpa ei tarvitsisi kaiken muun lisäksi hallita vielä virtuaalilasien tai 3D-tulostimenkin käyttöä. He ovat saaneet koulutuksen aivan toisenlaiseen opettamiseen. Silläkin on päästy hyviin tuloksiin. Koulun pitäisi olla yleissivistävä laitos. Tulevaisuudessakin pitäisi osata lukea sujuvasti, osata kirjoittaa ja hallita matematiikkaa. Matematiikassa toistoa ja harjoitusta on liian vähän, että oppilaat kykenevät omaksumaan kunnolla asiat. Mutta matematiikan taso onkin jo pudonnut.
Paljon epävarmuutta aiheuttaa myös se, että uudessa opetussuunnitelmassa vasta yläasteen yhdeksännellä luokalla tulevat numeroarvioinnit. Se on liian myöhään. Ainakin televisiohaastattelussa nuoret kahdeksasluokkalaiset kannattivat numeroarviointia. Mutta kukapa heitä kuuntelisi?
Kuka ottaa vastuun siitä, jos Pisa-tutkimuksen tulokset edelleen putoavat? Toivottavasti Suomen hienointa pääomaa – erinomaista koululaitosta – ei heitetä romukoppaan. Toivottavasti koulusta ei tehdä pelkkää puuhastelupaikkaa! Tai sillä puuhastelulla pitäisi olla ainakin sisältöä ja tavoitteita, ihan sama millä välineillä se toteutetaan.