Hesarin toimituksessa on varmaan kivaa, kun siellä mietitään mitä erikoisimpia harrastuksia ja tirkistelyn kohteita. Helsingin Sanomien Viikko- julkaisussa 15.- 21.11.2019* oli annettu kahden aukeaman verran palstatilaa kahdelle flyertalkilaisille, jotka lentelevät harrastuksenaan lentokentältä toiseen – lähinnä huvin vuoksi. He etsivät netistä halpoja lentoja, joista kertyy lentopisteitä. Lentopisteillä he saavat lipputarjouksia sekä erinomaista VIP-palveluja ja –etuja, muun muassa ilmaiset ruuat ja juomat lentokenttien loungeissa.
Eipä siinä mitään – tuskin nämä kaksi nuorta miestä, tämä ”kourallinen Finnairin pistetasojärjestelmän kermaa” ilmastoa yksin kykenee tuhoamaan. Ehkä Hesarin juttu halusi olla jotenkin provosoiva, kun minäkin siihen nyt tartun. Sivulla oli kaavakuva siitä, kuinka paljon lentoliikenne on lisääntynyt koko ajan, vaikka jotkut ihmiset ovatkin lopettaneet lentämisen. Ainakaan nämä kaksi nuorta miestä eivät tunne lentohäpeää ”flightshame”, heitä lähinnä huvittaa. He mukailevat Finnairin mainoslausetta: ”Reasons to fly: to do absolutely nothing”.
Hesarin jutun toimittajalta unohtui tärkeä kysymys, koko jutusta puuttuu ikään kuin pointti. Hän on unohti kysyä: miksi? Ja lisäksi hän unohti kysyä: Eikö olisi yhteiskunnan kannalta järkevämpää
( laita rasti ruutuun ):
tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten tai lasten kanssa
toimia mieskaverina lapselle, jolta puuttuu isä
toimia politiikassa
hankkia lapsia ( toisella jutun miehistä oli kyllä lapsia )
antaa aikaa lapsille ja leikkiä ja pelata heidän kanssaan
vaeltaa luonnossa
toimia ilmastonmuutosta vastaan
tutustua perheen kanssa luontoon ja eläimiin
kierrellä kirpputoreja
korjata ilmaiseksi tuttavien tietokoneita?
No, jonkun mielestä tämä menee moralisoinnin puolelle. Jokainenhan saa tehdä omilla ansatuilla rahoillaan mitä huvittaa, jos ei vahingoita muita. Sitähän tämä Hesarin kirjoittelu nykyään on, erikoisten asioiden hakemista. Tavallisen lapsiperheen arjesta kirjoittaminen olisi varmaan liian tylsää, ei sellaista kukaan jaksaisi lukea. Mutta ehkä olisi syytä kirjoittaa jostain niin tylsästäkin aiheesta, että se on hienoa! Kun tuntuu, että näiltä nykyajan nuorilta aikuisilta puuttuu kokonaan suunta. Ainakin tiedot nuorten mielenterveyshäiriöistä kertovat, että nuoret ovat aika lailla hukassa. Jos siinä olisi pari huomiota vaativaa pikkulasta vierellä, olisiko silloin koko perhe hukassa vai olisiko nuorella aikuisella jokin suunta?
Nuoret eivät enää tiedä, onko parisuhteen, perheen perustaminen ja lasten hankkiminen hyvä asia. Siinähän menee vartalo ihan pilalle, synnyttäminen pelottaa ja entäs jos kumppanin kanssa menevät sukset ristiin – sitten ollaan yhtäkkiä yksinhuoltajia. Työpaikastakaan ei ole varmuutta, kun ei ole vakituista työpaikkaa. Ja onhan niitä lapsia maailma täynnä – niitähän voi tuoda tänne, kyllä aina joku niitä haluaa ja hoitaa.
Kun Antti Rinne puhui ”synnytystalkoista”, syntyi hirveä älämölö. Nuoret naiset vetivät herneen nenään, minun kehoni on minun ja minun päätökseni on minun.
Sisko Savonlahden kirja ”Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu” kertoo juuri tällaisesta nuoren aikuisen naisen identiteettipohdinnasta. ”Mistä tietää, mitä itse haluaa?” lukee kirjan takakannen esittelytekstissä. Kirjan päähenkilö on freelance- toimittaja, joka seurustelee poikaystävän kanssa. Eräällä sivulla nainen kuvittelee tulevaisuutta:
”Nyt ajattelin tulevaisuutta omakotitalossa poikaystäväni kanssa. Meillä olisi musiikkihuone, ja CD- levymme olisivat samassa tilassa. Minä en istuisi alakuloisena ja yksinäisenä punaviinilasin äärellä. Tulomme olisivat säännölliset ja suurten päätösten tekeminen olisi vaivatonta, koska tekisimme ne yhdessä. Hankkisimme lapsia, koska niitä kuuluu hankkia.”*
Voi olla, että tuo lainaus oli sarkasmia, mutta eipä ole montaa kertaa lukenut missään painetussa sanassa viime aikoina, että lapsia kuuluu hankkia. Eihän niitä sitten tässäkään kirjassa tehdä eikä synny, poikaystävä jättää ja tulevaisuus on jälleen avoin, ei ehkä noiden kuvitelmien mukainen, vaan jotain ihan muuta.
Vasemmistoliitto on aivan oikein vaatinut koko ajan subjektiivista päivähoito-oikeutta. Se ei vielä riitä suomalaisten syntyvyyden nostoon, jos sitä halutaan nostaa.
Myös yritysten on otettava vastuuta nuorista aikuisista, että he yleensä voivat perustaa perheen.
Työnantajien pitää palkata myös lastentekoiässä olevia naisia, ei niin, että miehet ohittavat naiset, koska he ovat riski työnantajille. Epävarmuus työpaikoista on tietysti se kaikkein tärkein tekijä, mikä estää lasten hankkimisen. Vakituiset työpaikat tuovat turvaa ja ennustettavuutta elämään.
Perheellisten kohdalla työnantajan pitää joustaa työajoista lasten sairastellessa ja perhetilanteen ollessa hankala. Luottamus pitää rakentaa vähä vähältä toista kunnioittaen. Ja tietysti – palkalla on myös tultava toimeen!
Työnantaja ei saa lomauttaa tai irtisanoa pienten lasten vanhempia, jos ajat ovat heikompia. Vanhemmat työntekijät ovat niitä, jotka joutavat ensiksi lomautettaviksi, jos on pakko. Muutenkaan sellainen firma ei saa lomauttaa tai irtisanoa väkeä, joka samaan aikaan tekee voittoa ja saa yritystukia.
Lapsivähennyksen palauttaminen verotukseen on välttämätöntä. Lisäksi tarvitaan kaikki mahdolliset keinot. Saksassa perhevapaaseen tulee kaksi kuukautta lisää, jos myös isä jää vanhempainvapaalle. Joissain maissa annetaan 1000 euroa palkkio ensimmäisen lapsen syntymästä, oliko se Virossa? Kotihoito kuuluu lapsiperheille ja sen pitää olla ilmaista. Jos äiti on väsynyt tai hänellä on vaikka synnytysmasennus, hänellä pitää olla oikeus käyttää näitä palveluita. Koko yhteiskunnan on muututtava lapsimyönteiseksi.
Kaikkia näitä keinoja tarvitaan, jos syntyvyys aiotaan saada nousuun. Entä sitten ilmastonmuutos – jos se on yksi syy, miksi joku jättää lapset hankkimatta, se on tosi huolestuttavaa. Usko tulevaisuuteen on eräs tärkeä tekijä, että ihmiskunnalla on tulevaisuus.
Päättäjien ja yritysten pitää tukea lasten hankintaa, ettei kenenkään lasten hankintaa harkitsevan tarvitsisi neljän- viidenkympin ikäisenä miettiä, olisikohan lapsia sittenkin pitänyt hankkia, koska niitä kuuluu hankkia.
*Helsingin Sanomien Viikko 15.-21.11.2019, s. A28 – A31: Ilmojen halki huvin vuoksi
*Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, s.60