Tyttäreni perhe asuu Nurmijärvellä. Olen autoton ihminen, mutta olen päässyt sinne mukavasti bussilla. Myös tyttären lapset ovat oppineet jo nuorella iällä tulemaan bussilla mummolaan.
Olinkin hyvin tyrmistynyt, kun luin Korsisaaren liikenteen sivuilta, että linjat ja aikataulut Helsingin ja Nurmijärven välillä ovat muuttuneet tämän vuoden alusta lähtien. Vuoroja on vähennetty, ja minulle ja tyttären lapsille kaikkein sopivin linja jää kokonaan pois ”vähäisen käytön vuoksi”. Eikö olisi voinut harventaa tämän linjan vuoroja ja jättää kuitenkin muutaman? Nyt sitä linjaa ei enää aja mikään bussifirma. Kun tällaista tapahtuu pääkaupunkiseudulla, miten onkaan muualla?
Olen kotoisin maaseudulta, ja olen käynyt oppikoulun bussilla naapurikunnassa. Bussit olivat toki usein huonokuntoisia ja täpötaynnä. Nyt on hienompaa kalustoa, mutta niitä on saatavilla perin vähän! Vuorojen määrä on vähennetty lähes olemattomiin. Pitääkö kaikilla maalaisilla olla auto? Entisessä kotitalossani veljen perheen luona voin käydä vain taksilla lähimmältä rautatieasemalta. Tulee kalliiksi.
Syynä bussiliikenteen palvelujen heikentämiseen on se, että joukkoliikenteen julkista tukea on vähennetty. Samalla bussiliikenne on avattu kilpailulle. Osa liikennöitsijöistä keskittyy ajamaan edullisia linjoja ja vuoroja. Hieman syrjemmällä asuvien tai hankalaan aikaan kuljetuksia tarvitsevien palvelu heikkenee.
Myös lainsäädäntö on muuttunut. Syynä on kotimaisten ”säästöjen” lisäksi EU:n palvelusopimusasetus. Tuettu joukkoliikenne pitää kilpailuttaa. Kilpailutuksesta huolehtivat ELY-keskukset. Tämä merkitsee sitä, että bussifirma, joka on hoitanut jonkin alueen liikenteen hyvin ja luotettavasti, ei voi jatkaa, jos jokin muu firma tekee halvemman tarjouksen. Mitä tapahtuu sille hyväksi koetulle liikennöitsijälle?
On se kummallista, että meidän sanotaan elävän markkinataloudessa, vaikka asiakkaan tarpeista ei kukaan näytä piittaavan.