Metallityöväen liiton puheenjohtaja Riku Aalto ja Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jorma Turunen liputtivat Hesarin vieraskynässä 2.2. viennin ja yrittämisen puolesta. Se oli vahvasti yksinkertaistava kirjoitus aidosti vaikeista asioista, kuten Suomen paikasta maailmantaloudessa ja ilmastopolitiikassa.
Kirjoittajat eivät esimerkiksi lainkaan avanneet niitä ongelmia, joita osaamisen kehittämiseen tai tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan liittyy.
Mistä tämä yksinkertaistamisen tarve oikein kielii?
Sitä minä en tiedä. Mutta jokin tässä ajassamme tekee myös sopimisjärjestelmämme keskeisistä toimijoista yrityskonsultin kaltaisia. Heidän maailmassaan yhteiskunnan perusyksikkö on yritys, ei ihminen. Myös yrittäjät ja palkansaajat menettävät usein itseisarvonsa, kun ratkaistavana on Suomen viennin kilpailukyky.
Voi toki olla, että tällaista kielenkäyttöä on esiintynyt ennenkin. Mutta nyt sitä tulee kaikista mahdollisista medioista, joita käytössä on. Yksi hyvä vertailukohta ovat ns. talousviisaat, puolenkymmentä pääekonomistia, joiden lausunnoista laadullisia eroja on lähes mahdotonta löytää.
Ja silti ongelmat lisääntyvät ja monimutkaistuvat.
Jotakin olennaista meillä on selvästikin jäänyt huomaamatta. Siksi me palaamme aina uudestaan lähtöruutuun tehdäksemme sen jälkeen kaiken uudestaan täsmälleen samalla tavalla kuin aiemminkin olemme tehneet, ja entistä tyhjempiä ilmaisumuotoja käyttäen.
Se on outoa, todella outoa, ja pätee niin suomalaiseen kuin laajempaankin kilpailukykyä koskevaan keskusteluun. Ja juuri siksi voittajana seuraavaa askelta koskevasta keskustelusta nousee aina se täysin näköalaton hintakilpailukykypolitiikka, jonka nimeen kaikki muutkin maat vannovat.
Eikö nyt olisi aika tehdä tilaa toisinajattelulle niin poliittisen järjestelmän kuin sopimisjärjestelmänkin puolella?
Erkki Laukkanen
Mäntsälä