Juhlapuheissa meillä puhutaan huolestuneina nuorten syrjäytymisestä. Jopa presidentti asetti pari vuotta sitten työryhmän miettimään asiaa. Kuitenkin samalla meillä hallitus tekee kaikkensa, että nuoret syrjäytetään yhteiskunnasta.
Ensin valtionhallinnossa tehtiin työ- ja elinkeinotoimistojen (jatkossa TE-hallinto) suuri organisaatiomuutos, jonka seurauksena palvelut siirrettiin verkkoon ja toimipisteet lakkautettiin käytännössä kaikkialta muualta kuin suurista kasvukeskuksista. Oletus kai oli, että kaikki nuoret käyttävät tietokonetta ja verkkopalveluita. Tätäkin asiaa olisi voinut kysyä nuorilta itseltään ja heidän kanssaa työskenteleviltä ihmisiltä. Monet nuoret hallitsevat verkkopalvelujen käytön, mutta valitettavasti niiden nuorten lukumäärä on suuri, jotka eivät koskekaan tietokoneeseen muuten kuin ehkä pelaamalla. Nämä nuoret ovat niitä, jotka tarvitsevat henkilökohtaista opastusta päästäkseen elämän syrjästä kiinni.
Samaan aikaan päätettiin myös nuorisotakuusta, joka paperilla näyttää tosi hyvältä. Valitettavasti siinäkin toimittiin kuulematta nuorten kanssa työskenteleviä, ja kaikki rahat, 60 miljoonaa euroa, annettiin TE-hallinnolle, samalla kun siis toimipisteet lakkautettiin ja palveluita heikennettiin. Ei kai kukaan oikeasti usko, että nuori, jolla on vaikeuksia löytää paikkaansa yhteiskunnassa, kykenee lähtemään kymmenien kilometrien päähän tapaamaan jotakin tuntematonta virkailijaa. Tutkimusten mukaan yhdellä TE-hallinnon virkailijalla on 200-400 asiakasta. Tämä on vain keskiarvo, koska tiedän, että Pirkanmaalla yhdellä työntekijällä on jopa 800 asiakasta. Kyllä siitä asiakaslähtöinen työote on kaukana!
Hallitus jatkaa nuorten syrjäyttämistä tekemällä toisen asteen koulutusta koskevan uudistuksen. Säästöjä valtio haluaa tällä 260 miljoonaa euroa, vaikka yhden nuoren syrjäyttäminen maksaa hänen elinaikanaan huomattavasti enemmän. Tulee mieleen hölmäläisten peiton pidentäminen!
Toisen asteen uudistamisessa puututaan myös oppilaitosten saamaan rahoitukseen. Opiskelijalla on oikeus opiskella neljä vuotta, mutta uudistuksen jälkeen oppilaitos saa rahoituksen hänestä vain kolmen vuoden ajalta. Kuvitellaanko, että oppilaitokset tekevät hyväntekeväisyyttä antamalla opetusta, joka turvaa nuoren valmistumisen ja kiinnittymisen sitä kautta yhteiskuntaamme? Ei kouluilla ole tähän varaa. Tällä hetkellä jo 20 % nuorista on ilman toisen asteen tutkintoa. Tätä lukua siis halutaan kasvattaa. Toinen aste aloitetaan usein pahimmassa murrosiässä, joten ensimmäinen vuosi menee osalla opiskelijoista aivan penkin alle. Koulujen ansiokkaan tukityön ansiosta monet näistä opiskelijoista saavat kuitenkin opiskeluistaan kiinni ja pystyvät neljän vuoden aikana suorittamaan tutkinnon. Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen valmistumisaika toisella asteella on 3,5 vuotta. Koska tiedetään, että äärimmäisen harva nuori valmistuu lukiosta tai ammattiopistosta alle kolmessa vuodessa, voidaan tästä vetää johtopäätös, että noin puolilla nuorista opiskelu kestää neljä vuotta. Mitä tälle joukolle tehdään jatkossa?
Tällä hetkellä jo monet koulut karsivat ensimmäisen vuoden opiskelijoitaan, jotka eivät ole saaneet tarvittavia opintosuorituksia eli eivät missään tapauksessa valmistu kolmessa vuodessa. Nämä nuoret ”heitetään pellolle” ensi syksynä, nuorimmat vain 16-vuotiaina. Tätäkö meidän hallituksemme haluaa vai eikö siellä todellakaan kuunnella alan asiantuntijoita lakien valmisteluvaiheessa?
Hallitusohjelmassa 2011 sanotaan, että suomalaisista tehdään maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Rupeaa pikkuhiljaa kyllästyttämään tämä puheiden ja tekojen ristiriia. Toisen asteen uudistus on vain yksi osa koulutusjärjestelmämme ajasajossa, mutta jos valtaapitävät eivät vaihdu, jatkoa on taatusti luvassa.