Kirkko petti köyhät muuttuessaan rikkaiden kirkoksi. Siksi monet heistä ovat kääntyneet vasemmalle, maallisten ja sosialististen ihanteiden puoleen. Vasen on aina eliitin, omistavan luokan varpaille astumista. Siksi Jeesuksen koko toiminta oli vallan silmissä vasenta, järjestyksen ja status quon vastaista, kumouksellista ja kapinallista. Luukkaan evankeliumissa hän paljastaa valtaa uhkaavan vasemman käden agendansa:

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. (Luuk 4:18–19.)

Tämä on vastustamattoman poliittista puhetta, joka on herättänyt levottomuutta yhteiskunnan eliitissä kautta historian. Jeesus iski pyhimpään yhteiskunnalliseen arvoon, yksityisomistukseen ja samalla pahimpaan epäkohtaan, (maan)omistuksen kasautumiseen. Jeesus liittyi vanhaan Mooseksen aikaiseen Jubilee- eli riemuvuosiperinteeseen.

Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. (3 Moos. 25:10.)

Omistustalouden väistämätön seuraus oli maanomistuksen keskittyminen, vaurauden kasaantuminen ja yhteiskunnan eriarvoistuminen. Velalliset, jotka eivät kyenneet maksamaan lainojaan takaisin, menettivät maansa ja joutuivat velkaorjuuteen perheensä kanssa. Profeetat tuomitsivat kovin sanoin suurmaanomistajien toiminnan:

Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja.
He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat. (Miika 2:1–2.)

Epäoikeudenmukaisuus ja köyhien riisto oli profeetoille yhtä kuin Jumalan hylkääminen. Jumalan tunteminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus olivat sama asia. Jeesuksen Isä meidän -rukouksen viides pyyntö on poliittinen kannanotto maanomistuksen kasaantumista ja velkaorjuutta vastaan: Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Maanomistuksen kasautumisen kritiikistä oli kyse myös Jeesuksen ja rikkaan miehen kohtaamisessa. (Mark. 10: 17–27) Mies kysyi mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Jeesus kehotti miestä myymään omaisuutensa, antamaan rahat köyhille ja seuraamaan häntä. Perinteinen kirkollinen tulkinta on hengellistänyt myös tämän poliittisen tekstin. Kyse ei ollut rikkauden kritiikistä yleisellä tasolla vaan erittäin keskeisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta. Rikas mies oli suurtilallinen ja saanut vaurautensa velkaantuneiden pientilallisten kustannuksella. Jos hän halusi Jumalan valtakuntaan, niin hurskaan esittäminen ei riittänyt, vaan oli tehtävä konkreettisia, oikeudenmukaisia tekoja eli palauttaa vääryydellä viedyt pellot ja talot.

Jeesuksen ja profeettojen kritiikki on mitä ajankohtaisin tänään. Eliitti on uhraamassa isänmaatamme kansainvälisten finanssipankkien alttarille. Kaiken takana on euro, joka on muodostunut massiiviseksi omaisuuden uudelleen jakamisen ja kasaantumisen välineeksi. Euro on eliitin, suurten pankkien projekti, heitä hyödyttävä. Kova euro johtaa väistämättä julkisen sektorin kurjistamiseen. Pysyäkseen kyydissä on pakko devalvoida sisäisesti eli ajettava alas julkisia palveluita, karsittava kustannuksia, irtisanottava, laskettava palkkoja, leikattava sosiaaliturvaa. Mikään ei tule riittämään. Kierre on loputon.

Olemme todistamassa järjettömän suurta taloudellista vallankaappausta jossa suuret kansainväliset pankit ovat raunioittamassa koko Eurooppaa. Kreikka on tämän puhalluksen uhri. Kun meidän veronmaksajien takaamat miljardit ovat virranneet Kreikkaan, niin saman tien ne ovat virranneet sieltä ulos, kansainvälisille suurpankeille. Eikä Kreikan tilanne ole tästä yhtään parantunut vaan päinvastoin huonontunut koska sen velkataakka on vain kasvanut.  Tässä ei siis ole kyse kriisimaiden auttamisesta vaan pankkien puhalluksesta jossa kansakuntien varallisuus imuroidaan ulos ennen niiden lopullista romahdusta.  On menossa valtioiden sponsoroima globaali pyramidihuijaus.

Päättäjät valittavat kestävyysvajeesta, vaikka ovat itse vastuussa viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana tehdyistä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa murentavista rikkaiden verohelpotuksista. Viimeisin oli vuonna 2013 tehty vauraita yrityksiä suosiva yhteisöveron alennus, mikä tietää valtiolle lähes miljardin euron vuosittaista tulonmenetyst

Kestävyysvaje on mainio ase, eliitin pumppu, jolla kansan varallisuus imetään kansainvälisille suurpankeille. Suomen eliitti on jälleen kerran rähmällään, nyt globaalin finanssikapitalismin ja sen toimijoiden, suurten pankkien ja pankkiirien edessä.

Ihminen ei ole Jeesuksen ajoista juurikaan muuttunut, ei meidän ahne ja omaisuuteen helposti kiinnittyvä sydämemme. Jeesus sanoi, että helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Helpompi on siis Björn Wahlroosin päästä Nordean ottoautomaatin kortin reiästä sisään kuin Jumalan valtakuntaan. Viimeinen sana on kuitenkin Jumalalla: Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.

On Jubileen aika! On velkojen anteeksiantamisen, vääryydellä viedyn omaisuuden, uuden jakamisen aika, niin Kreikan, Suomen kuin koko Euroopan kohdalla. On viimeinen hetki luopua eurosta ja Euroopan kansakuntia kohti tuhoa vievästä talouskuripolitiikasta.

(tekstin pohjana käytetty Kai Sadinmaan kirjaa 10 käskyä kirkolle)