Katuja partioivat Odinin soturit ovat nyt sitten saapuneet Joensuunkin kaduille ”poliisin silminä olemaan”. Kiihkoisänmaallinen ”valkoisen Suomen” suojelutoiminta on sen luokan hulluutta, että sitä ei voi olan kohautuksella ohittaa. Ei, jos on jo kertaalleen nähnyt, mihin tällainen, poliisiylijohtaja Kolehmaisen sanoin, ”talkootyötyyppinen vapaaehtoistyö” voi ennen pitkää johtaa.
Sanon siis sotureista sanasen minäkin, vaikka en itse asiassa haluaisi sanoa yhtään mitään. On niin kurjaa todeta, että tällaista toimintaa Suomessa pidetään missään mielessä hyväksyttävänä. Tarvitseeko suomalainen oikeusvaltio todella poliisin toimintaa muka tukevaa Suomi-lipuin ja viikinkisarvin koristeltua kansalaisvalvontaa?
Suomen lippu – sarvipää -pusakoissa esiintyvä soturi-jengi on aatteiltaan ja olemukseltaan suoraan kuin siniristilipuin somistautunut Joensuun skini-porukka 1990-luvulta. Konkreettisesti skinien aatemaailman kokeneena tiedän, että tällaisesta toiminnasta ei ole hyvää odotettavissa. Seurakunnan Saapas-työn yöllisissä seikkailuissa törmäsin riittävän usein kaljuiksi ajeltuihin skinhead-poikiin sekä heidän uhreihinsa. Usein jouduin varomaan itsekin, etten olisi heidän oikeudentajunsa kohteeksi joutunut.
White Power -skinien ideologia oli lujasti sidoksissa rasistiseen, muukalaispelkoiseen äärioikeistolaiseen suuntaukseen, ja samaa rataa kulkevat Odinin sotureidenkin ajatukset: ”Meidän mielestä ja kokemuksesta islamin uskoiset maahantunkeutujat aiheuttavat turvattomuutta ja lisää rikollisuutta”, sanotaan liikkeen verkkosivuilla.
Molemmille Suomi-lipuin koristautuneille ryhmille isänmaallinen suojelutoiminta saa oikeutuksensa pelkästään oman mielen ja kokemuksen perusteella, mistä myös jälkimmäinen jää pelkän mielikuvituksen varaan.
Molempien ryhmittymien syntytaustat ovat muutenkin samankaltaiset. Skiniliike näyttäytyi sekin liikkeenä, joka laillisti oman käden oikeuksiaan ”pyrkimyksellä poistaa yhteiskunnallisia epäkohtia” ja puolustamalla ”yleisesti hyväksyttyjä ja tiedostettuja arvosidonnaisia asioita” (Hilden-Paajanen 2005). Haluttiin puolustaa suomalaista elämäntapaa, vastustettiin globalisaatiota ja nopeita muutoksia.
Erityisesti sotureita ja skinejä yhdistää yksi yhteinen vihollinen: maahanmuuttaja. Erityisesti maahanmuuttopolitiikkaa syytetään, mutta toiminnan taustalla oli ja on laajemmin muita yhteiskunnallisia ongelmia. Näitä ongelmia eivät skinit esille nostaneet sen enempää kuin soturitkaan nostavat.
Kautta ihmishistorian on yhteisöjen rauhalle ollut vaarallista se, että nuoret miehet menettävät mahdollisuutensa osallistua yhteisön rakentamiseen. 1990-luvulla skinit ilmaantuivat Joensuuhun juuri siihen aikaan, jolloin kaupungin teollisuuslaitokset ja tuotantoelämä olivat laman kourissa. Odinin soturit ponnahtivat kaduille täysin samoista lähtökohdista.Työttömyys ja epävarmuus liittyvät molempien ryhmien miesten elämään, ja ongelmien syvempiä syntyjä pohtimatta molemmat ryhmät etsivät syyllisen samaan aikaan kasvaneesta pakolaisuudesta.
Sama suunta on askelten … Toisen maan kansalainen on helpompi nimetä syylliseksi kuin oman maan työllisyys- ja koulutuspoliittiset virheratkaisut. Helpon vihollisen etsintä ja sitä vastaan taisteleminen ovat nuorten oma päähänpisto tehdä itselleen omasta mielestään mielekästä tekemistä.
Myös joillekin päättäjille on eduksi se, että kansalaisten katse kohdistetaan outoihin maahanmuuttajiin mieluummin kuin todellisiin syihin, joten he antavat tällaiselle syntipukkiajattelulle hiljaisen tukensa. Vähitellen syyllisiä ovat kaikki ne, jotka ovat sotureiden kanssa eri mieltä. Heitä voi halveksien nimittää vaikka suvakeiksi.
Odinin sotureille on ymmärrystä annettu muun muassa oikeusministeri Lindströmin suulla ja poliisijohdosta. Vetoamalla perustuslain takaamaan liikkumisvapauteen sotureihin ei oteta selkeän kielteistä yhdenmukaista kantaa, vaan pyritään oikeuttamaan toiminta hyväntahtoisin hymistelyin. Sotureiden facebook-sivuilla riemuitaan perustuslain antamasta turvasta ja irvaillaan toimintaan epäilevästi suhtautuvien voimattomuutta sen estämisessä.
Muita ihmisryhmiä vastaan suunnatun toiminnan minkäänlainen ymmärtäminen ja hyväksyntä on edesvastuutonta, vaikka muodollisesti lakien mukaan toimittaisiinkin. Kuka takaa, ettei toistaiseksi rauhallisesti liikkuviin, omasta mielestään ”naisten, lasten ja suomalaisten” puolustajiin ennen pitkää päädy mukaan myös taisteluintoisempaa väkeä? Toiminnan jatkuessa ja laajetessa myös kiihtymys lisääntyy ja käytös voi muuttua entistä rohkeammaksi ja fyysisemmäksi, lopulta uhkaksi kaikkien turvallisuudelle.
Mustavalkoinen ajattelu ja tietyn ihmisryhmän leimaaminen (poliittisin keinoin ratkaistavan talouden laman tai hallituspolitiikan epäonnistumisen syyksi) saavat jatkuessaan aikaan aggressiivista vastakkain asettelua, yhteenottoja ja kaaosta, missä soturit voivat alkaa näyttää siltä, mihin pyrkivätkin: Samalla kun osa kansasta pelkää sotureita ja heidän ’suojeluaan’, osa kansasta alkaa nähdä soturit jopa vaarallisen kiehtovana yhteisönä, mikä lisää ryhmän houkuttavuutta ja vaikutusvaltaa.
Näin tapahtui Joensuun skineillekin, joiden vihanpito alkoi lopulta olla jo sen verran pelottavaa, että Joensuun keskustassa liikuttiin vain hullunrohkeudella. Turpiin sai yhtä lailla kantajoensuulainen pitkätukkainen ei-skini-tyttö kuin somalialainen nuori mies.
Toiminta meni aivan överiksi, ja vasta runsaan ja raa’an väkivaltaisen rikollisuuden tultua julkisuuteen suhtautuminen muuttui kielteisen kriittiseksi. Sitä ennen ehti kuitenkin paljon pahaa tapahtua. Tilanne rauhoittui vasta, kun poliisi rajoitti joidenkin skini-ryhmään kuuluneiden miesten kulkuoikeutta tai miehet katosivat rikostuomioitaan lusimaan.
Odinin sotureiden päättäväisyydestä ei ole epävarmuutta. Joensuussa Soldiers of Odin osoitti perjantai-iltana mieltään Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, paukkuvasta pakkasesta ja yleisön puutteesta huolimatta. Joukko pyrkii oikeuttamaan toimintansa yhteiskunnan epäkohdilla aivan samoin kuin skinit aikoinaan. Epäilyttävä toiminta pyritään saamaan yhteiskunnan suojeluun keinolla millä hyvänsä. Koko Suomen media on sotureiden mainoskampanjan käytössä.
90-luvun skineihin verrattuna odinilaisten toiminta on onneksi monelta taholta selkeästi jo nyt tuomittu. Partiointitoiminta nähdään hulluutena, koska mitään turvapartioita ei edes tarvita. Soturit ovat itse luoneet omaan päähänsä uhkakuvia voidakseen lähteä kylille heilumaan.
He tekevät juuri sitä, mitä pelkäävät toimettomina turhautuvien maahanmuuttajanuorukaisten tekevän: ”Ne rupeaa riehaantumaan, kun heillä ei ole mitään tekemistä” toteaa soturiveli maahanmuuttajauhkasta Karjalan Heilin haastattelussa.
Tekemisen ja pätemisen tarve on inhimillistä, mutta yhteiskunnan tulee järjestää niin sotureille kuin maahanmuuttajanuorillekin oikeasti yhteiskunnan kannalta mielekästä ja tarpeellista työtä. Työttömyys on yhteiskuntamme perusongelma, joka tulee etenkin nuorten kohdalla saada nopeasti kuntoon. Jokaisella nuorella taustaan katsomatta tulee olla oikeus saada tehdä oikeita töitä, niin ettei tarvitse ajautua kaduille töllöntöihin.
Joensuun skineistä: Hilden-Paajanen T. 2005. Pahojen poikien piiri, Joensuun skinien epäilty rikollisuus 1995-1998. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.