Yleislääketieteen professorit Kaisu Pitkälä ja Pekka Mäntyselkä kuvaavat soteuudistuksen ydinongelmaa terveyskeskusten näkökulmasta (HS 14.1.2022 Vieraskynä). V 2000 terveyskeskusten osuus terveysmenoista oli 20 %, vuonna 2017 13 %. Resurssipulaa on kaikkialla soten peruspalveluissa, erityisesti sitä on Päijät-Hämeessä ja Lahdessa.
Kun liian pienillä voimavaroilla yritetään tehdä toimivaa, se ei onnistu. Professorien mukaan tilannetta on yritetty parannella vippaskonstein. Artikkelissa he kuvaavat, millaisin vippaskonstein? ”Ensikäynti on usein sairaanhoitajan luona ja vasta sen jälkeen potilas pääsee lääkärin vastaanotolle – jos sitä pidetään ensikäynnin perusteella tarpeellisena.
Hoidon jatkuvuus kärsii, kun potilaille annetaan puhelimessa summittaisia vastaanottoaikoja tai he saavat palveluseteleitä yksityislääkärikäyntiä varten: potilas joutuu aloittamaan alusta uuden lääkärin kanssa.”
Kuulostaako tutulta? Se on sekä tehotonta että tarpeettomia kustannuksia aiheuttavaa, mistä oikea hoitoon pääsy kärsii. Sairaudet pitkittyvät diagnostiikka ja vaikuttaviin hoitoihin ohjautuminen viivästyy. Ihmiset turhautuvat ja menettävät luottamuksensa palvelujärjestelmään.
Professorien mukaan lääkärin tulee olla diagnostiikan ja hoidon etulinjassa. Digitaaliset palvelut ja etäkonsultaatiot ovat hyödyllisiä sen jälkeen, sanovat professorit. He kertovat myös, että jatkuvan hoitosuhteen hyötyistä on vahva tieteellinen näyttö.
Terveydenhuollon kokonaiskustannukset ja erikoissairaanhoidon tarve vähenevät sitä enemmän mitä pitemmälle hoidosta on vastannut oma lääkäri.
Lopetetaan haihattelu, tehoton palvelujen pyörittäminen ja potilaiden pallottelu puhelinvaihteiden sekavassa viidakossa. Palataan uudessa sotessa vuosikymmeniä sitten hyväksi havaittuun omalääkärijärjestelmään ja kehitetään moniammatillisia poikkihallinnollisia osaamistiimejä tuon perusmallin tukena uusissa sotekeskuksissa.
Antti Holopainen,
Eläkeläisylilääkäri, aluevaaliehdokas (vas.)