Miila Halonen
Tämä ei ole Dan Brownin dekkarista: Tämän päivän Euroopassa on toimii Vatikaanin ja miljardöörien tukema salaseura nimeltään Agenda Europe. Liikkeen tarkoitus on palauttaa maailmaan ”luonnollinen järjestys”. Se tarkoittaa konservatiivisia perhearvoja, avioero-oikeuden poistamista, ehkäisyn saatavuuden heikentämistä, sukupuolen ja seksuaalisen moninaisuuden kieltämistä. Yksi tärkeimmistä Agenda Europen tavoitteista on kriminalisoida abortti.
Tasa-arvon ja naisten oikeuksien vastustus maailmalla on kasvussa ja näkyvää. EU-alueella toimii niin anti-gender- kuin anti-choice- liikkeitä, jotka ovat vajaan kymmenen vuoden aikana muuttuneet järjestäytyneempään suuntaan. Pelkästään Agenda Europeen tiedetään kuuluvan sata järjestöä ja muuta toimijaa. Toiminnan järjestäytyneisyydestä kertoo liikkeen julkaisema manifesti, joka antaa seikkaperäiset ohjeet siitä, miten seuran viestiä tulee levittää.
Liikkeitä rahoitetaan useista tahoista ja ilmansuunnista. Toiminta ei ole enää hajanaista puskista huutelua, vaan tehokasta lobbaamista EU- ja YK-tasoilla. Brysselissä toimii useita lobbausjärjestöjä, joiden yksi pyrkimys on vaikuttaa parlamentin ja komission päätöslauselmiin.
Liikkeiden saavuttamia voittoja ovat useissa keskisen Euroopan maissa pysähtyneet keskustelut HLBTIQ+-ihmisten oikeuksien laajentamisesta, esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliittolaista. Aborttitaisteluissa se ei ole ollut yhtä menestyksekäs, mutta on onnistunut kuitenkin kiristämään lainsäädäntöä Espanjassa ja Puolassa. Ilman massiivisia katuprotesteja lopputulos olisi saattanut olla toinen.
Entä Suomi? Myös täällä vastustettiin aktiivisesti niin tasa-arvoista avioliittolakia kuin äitiyslakiakin. Nyt on aktivoitumista näkyy translain uudistuksen vastustuksena. Aika-ajoin keskusteluun nostetaan myös lääkäreiden ja kätilöiden omatunnon vapaus liittyen aborttitoimenpiteeseen osallistumiseen. Ulkoministeri Soinin kokousosallistumiset ja aborttikommentit muistetaan tuoreeltaan.
Liikkeiden vahvistumisen syytä kannattaa pohtia. Osin kyse on vastareaktiosta maakohtaisen lainsäädännön liberalisoitumiseen. Toisaalta teemoilla ratsastaminen on helppoa keppihevostelua ja konservatiivisten tukijoiden mielistelyä esimerkiksi taloudellisesti vaikeina tai muuten levottomina aikoina.
On välttämätöntä tiedostaa, mitä EU-tasolla tapahtuu liittyen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin. Suomen tulisi EU-puheenjohtajuuskaudellaan nostaa aihe yhdeksi kärkiteemoista ja yhdessä samanmielisten maiden kanssa puhua oikeuksien toteutumisen puolesta. Emmekä me Suomessakaan saisi torkkua hyväuskoisessa päiväunessa ajatellen, että työt tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edestä on tehty. Meitä näiden arvojen puolustajia tarvitaan kipeästi nyt ja tulevina vuosina. Tätä taistelua ei ole vielä voitettu.
Miila Halonen