Minna Minkkinen
Anteeks kun mä en osaa olla oikeanlainen feministi. Anteeks ku mä tykkään meikkaamisesta ja toxisen maskuliinisesta urheilusta. Anteeks minua ennen taistelleet naiset kun en tiedä teidän nimiä. Anteeksi kun pyydän anteeksi, vaikka tiedän, että oma tila otetaan ja feminismiä tehdään justiinsa niin kun itselle sopii.
Tässä ajassa on raskasta olla feministi. Olla tiedostava omista etuoikeuksista ja siitä saatanallisesta työmäärästä mikä tulee vastaan jokapäiväisessä elämässä kun ojennat rasistia ja sovinistia. Siitä jumalattomasta maailmantuskasta mikä ajoittain musertaa alleen. Mikään ei riitä ja kaiken mitä teet pitäisi riittää. Nyt ne uhkailee ydinsodallakin, miten hemmetissä me sekin torjutaan?
Me jaetaan sosiaalisessa mediassa voimakuvia joissa on yksisarvinen ja teksti, että kelpaat juuri noin. Vaikka me tiedetään että ei kelvata, itseltämme vaadimme koko ajan liikaa, yhteiskunta vaatii olemaan tehokkaampi ja parempi ja maailmaakin pitäisi enemmän pelastaa. Annetaanko arvoa edes sille pienelle yritykselle?
Joskus on pakko päästää irti, mennä kylmään jäähalliin, huutaa pelaajille, tietäen ettei ne mitään kuule. Aina ei jaksa. Aina ei tarvitse jaksaa. Jokaiselle meille riittää maailmaa parannettavaksi just niin vähän tai paljon kun haluaa ja pystyy. Jokainen saa olla feministi just niin kun haluaa, se on sisäänrakennettuna feminismissä. Me tehdään se erilailla kun meitä edeltävät ja onneksi meidän jälkeen tulevat tekevät feminismiä vielä meitäkin paremmin. Se on lohdullista.
Minna Minkkinen
Kirjoittaja on feministi vuodesta 1984 ja Tampereen kaupunginhallituksen jäsen.
> Minna Minkkinen Twitterissä
> Minna Minkkinen Facebookissa