Feministinen politiikka typistetään usein maksuttomiin menkkoihin, vessojen sukupuolittamisen purkamiseen ja turvallisemman tilan periaatteiden vahvistamiseen. Nämä ovat tärkeitä asioita ja niihin tuleekin panostaa. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tasa-arvon toteutuminen vaatii kuitenkin ennen kaikkea talouden rakenteiden muuttamista. Tähän voidaan vastata ottamalla käyttöön donitsitalousmalli kuntatasolla.
Donitsitalous tarkoittaa tapaa hahmottaa talous ympäristön ja sosiaalisten realiteettien pohjalta. Donitsitalouden nimi tulee siitä, että kun taloutta lähdetään jäsentämään ympäristön rajojen ja inhimillisten tarpeiden pohjalta, kuviosta tulee donitsia muistuttava ympyrä. Donitsitalous eroaa liberaalista talousymmärryksestä siinä, että taloutta ei hahmoteta lineaarisesti ja yksiulotteisesti kasvavana toimintana. Tavoitteena ei ole ympäristöä ja ihmisoikeuksia polkeva loputon talouskasvu, vaan koko elonkehän hyvinvointi. [Teksti jatkuu kuvan jälkeen.]
Donitsitaloudessa taloutta ei hahmoteta lineaarisesti kasvavan bruttokansantuotekäyrän mukaan, vaan ympyränä. Lähde: donitsitalous.fi.
Donitsi pyrkii huomioimaan talouden eri tekijät, niin hyvässä kuin pahassakin. Kuten kuviosta näkyy, donitsimalli koostuu ympyrän ulkokehällä olevasta ekologisesta katosta ja sisäkehällä olevasta sosiaalisesta perustasta. Tavoitteena on, että luonnonvarojen kulutus pysyisi vihreällä kehällä eli ‘donitsin’ sisällä. Jos luonnonvarojen kulutus ylittää ekologisen katon, talous on ympäristön kannalta kestämättömällä tasolla. Jos kulutus taas ei yllä sosiaalisen perustan tasolle, ihmiset kärsivät jostain puutteesta.
Donitsitalousmalliin siirtyminen on tapa muuttaa talouden toimintaa kokonaisvaltaisesti feministisemmäksi, sillä sen avulla voidaan edistää tasa-arvoa niin paikallisesti kuin globaalistikin. Kun poliitikot päättävät vaikka julkisista hankinnoista, niissä tulee olla sekä ympäristö- että ihmisoikeusnäkökulma mukana. Donitsitalous antaa välineitä tähän, eli kaikkien elävien olentojen hyvinvointia lisäävien päätösten tekemiseen.
Donitsitalous ulottaa tasa-arvon koskemaan koko planeettaa systeemitasolla. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon hidastaminen on koko maailman tulevaisuuden kannalta tärkeää. Tiedämme myös jo nyt, että ympäristökriisi osuu pahiten kaikkein köyhimpiin maihin. Samaan aikaan ylikulutus on keskittynyt rikkaimpiin maihin. Ja oli maa mikä tahansa, köyhimpiin tuloluokkiin kuuluvat useimmiten ruskeat naiset ja rikkaimpiin taas valkoiset miehet. Tarvitsemme kipeästi välineitä purkaa ylikansallisia, eriarvoisille valtasuhteille perustuvia ja ympäristöä tuhoavia tuotantoketjuja.
Liberaalista talouspolitiikasta luopuminen onkin yksi tärkeimmistä tasa-arvoteoista, joita voimme tulevana vuosikymmenenä tehdä. Talousjärjestelmä vaatii rakenteellista muutosta, jotta sekä ympäristökriisi että kasvava eriarvoisuus saadaan taklattua. Köyhimpien maiden tulee saada rakentaa taloutensa sosiaalisesti kestäviksi, ja rikkaimpien maiden lopettaa muun maailman kustannuksella eläminen.
Suomen kaltaisten valtioiden ripustautuminen talouskasvutavoitteeseen ei ole enää tätä päivää. Kulutusta tulee vähentää reippaasti seuraavina vuosina – ja kasvun tavoittelu on tämän kanssa ristiriidassa. Donitsimallin soveltaminen antaa päättäjille työkaluja ohjata taloudellista toimintaa sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestävälle tasolle.
Otetaan donitsimalli käyttöön myös Suomen kunnissa!
Minna Majaniemi
Kirjoittaja on talous- ja sosiaalihistorian maisteriopiskelija ja Vasemmistonaisten hallituksen jäsen.
Lähteitä:
Enemmän aiheesta Suomeksi voi lukea osoitteesta donitsitalous.fi. Sivustoa ylläpitää kansainvälisen donitsitalousliikkeen Suomen työryhmä ja sieltä löytyy mm. lähteitä siihen, miten donitsimallia voidaan alkaa soveltaa käytännössä vaikka samantien paikallistasolla. Malli on otettu käyttöön jo esimerkiksi Amsterdamissa ja sitä pilotoidaan myös Pirkanmaalla! Syvemmin donitsitaloudesta voi lukea sen kehittäjä Kate Raworthin kirjoittamasta kirjasta, joka löytyy suomeksi nimellä “Donitsitaloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä” (2018).