Niin kauan kuin olen tiennyt sanan feministi, olen määritellyt itseni feministiksi. Se ei ollut erityisen vaikeaa. Ei myöskään ole vaikeaa tehdä feministisiä poliittisia avauksia tai vaatimuksia. Se mikä on vaikeaa, on tehdä feminististä poliittista työtä. Kuinka tehdä politiikkaa, jossa politiikan lisäksi nostaa ja antaa tilaa toisille naisille ja vähemmistöön kuuluville? Koko politiikan ydin tuntuu olevan itsensä esille tuominen.
Feministinä sitä käy jatkuvasti itsensä kanssa kanssa keskustelua omista etuoikeuksista ja asemaansa yhteiskunnassa. Feministisenä tavoitteena on, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan, niin työelämässä, koulutuksessa kuin politiikassakin. Kuinka varmistan kaikkien mukanaolon ajassa, jossa politiikassakin korostuu henkilökeskeisyys?
Politiikka ei ole reilua tai oikeudenmukaista. Vaaleissa ei “paras” voita vaan se joka saa eniten ääniä. Se joka eniten on vaikuttanut kunnan tai Suomen tulevaisuuteen ei aina paistattele parrasvaloissa. Lasikattojen rikkominen on tärkeää, mutta onko se turhaa jos ketään ei tule jälkeesi ja jos samalla olet tallannut allesi vähemmistöjä ja toisia naisia?
Feministinä koen vastuuta luoda sellaista poliittista kulttuuria, joissa vähemmistöön kuuluvilla politiikantoimijoilla on mahdollisuus toimia. Tiedetään jo nyt, että erityisesti vähemmistöön kuuluvat ja naiset saavat politiikassa osakseen enemmän vihapuhetta kun miehet jotka eivät kuulu vähemmistöihin. Liian usein myös kuulee, ettei politikon pidä nostaa esiin itseensä kohdistunutta epäasiallista käytöstä, koska politiikassa pitää olla kova kuori ja kestää. Tämä vaatimus toimii niiden kohdalla joilla ei ole oletettavissakaan syrjintää tai epäasiallista kohtelua, mutta vähemmistöjen kohdalla tämä on ulossulkevaa. Kestä, kestä, niin kirkkaamman kruunun saat, on vastenmielinen ja epärealistinen ajatusmalli myös politiikassa.
Kuntavaalit ovat oiva paikka meille kokeneemmille päättäjille tukea nuorempia ja vähemmistöjä. Ota mukaasi uusia toimijoita ja auta ja opasta heitä. Politiikka on armoton laji, jossa ei ole haitaksi jos saa tukea ja kannustusta. Meillä kokeneilla toimijoilla on näkyvyyttä ja verkostoja, ei omita niitä vaan nostetaan niiden avulla uusia feministejä valtaan. Vasemmistonaisten mentoriverkosto on todella tärkeä työkalu tässä työssä. Konkarit, lähdetään mukaan ja uudet tulijat, tervetuloa, käyttäkää meitä apunanne.
Me vasemmistoliitossa myös parhaillaan pohditaan tapoja tukea meidän politiikantekijöitä tilanteissa joissa he politiikkaa tehdessään kokevat epäasiallista käytöstä tai syrjintää. Työ ei ole helppo, mutta se ei estä meitä sitä tekemästä. Suosittelen tätä myös muille puolueille. Politiikka ei saa jäädä vain niille jotka kestävät eniten osumia, vaan kaikilla tulee olla oikeus osallistua yhteiskunnan rakentamiseen ja kehittämiseen. Vaatimus asiallisesta käytöksestä politiikassa ei voi olla radikaali, vai onko?
Minna Minkkinen
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja toimii kaupunginvaltuutettuna Tampereella
Twitter: @MinkkinenMinna
FB: @minkkinenminna