Silla Kakkola
Sanotaan, että jo varhaiskasvatuksessa muotoutunut rooli ryhmässä kantaa läpi päiväkodin ja koulun aina aikuiseksi asti. Kun tähän lisää sen todellisuuden, jossa koulutus periytyy perheessä, ollaan todellisten kysymysten ja haasteiden äärellä.
Koulutuksen segregaation ja tasa-arvon edistämisen kannalta koulujen ja varhaiskasvatuksen merkitys on valtava.
Näin todettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n järjestämillä valtakunnallisilla Tasa-arvopäivillä, jotka pidettiin tällä viikolla Kajaanissa. Oli ensimmäinen kerta, kun tasa-arvopäivät järjestettiin Helsingin ulkopuolella ja tilaisuudessa kävi ilmi, että alueellisella tasa-arvokeskustelulla on kysyntää. Erityisesti alueellisen keskustelun ja työn merkitys kävi ilmi ”Koulut tasa-arvon edistäjinä” -teemasessiossa, jossa muun muassa Kajaanin ja Suomussalmen toimijat esittelivät heillä tehtävää tasa-arvotyötä ja niiden lähtökohtia.
Suomi johtaa koulutuksen segregaatiomittareita Pisa-tähteydestä ja tasa-arvotähteydestä huolimatta. Koulutuksen eriytyminen sukupuolittain alkaa jo varhaiskasvatus- ja perusopetusvaiheesta, kertoi Satu Elo Opetushallituksesta. Tämän vuoksi opetussuunnitelmissa on vahvaa tasa-arvopainotusta, joissa jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.
Koulujen tasa-arvotyössä tärkeintä on saada kaikki sitoutumaan työhön kohti tasa-arvoisempaa lasten ja nuorten kohtaamista. Tasa-arvotyö ei voi olla vain päälleliimattua, vaan ollakseen vaikuttavaa sen pitää olla pysyvää toimintaa kaikissa toimissa. Tästä hyvänä esimerkkinä voi pitää Kajaanin kaupunkia, jossa koko kouluhenkilöstö aina kaupungin ylintä johtoa myöden on sitoutunut tasa-arvotyöhön ja tasa-arvosuunnitelmat mittareineen on sivistyslautakunnan hyväksyttävänä osana lukuvuosisuunnitelmaa.
Käytännössä tasa-arvotyö kouluissa on lukuisia pieniä arjen tekoja. Esimerkiksi Suomussalmella koulu tekee yhteistyötä kirjaston kanssa, tavoitteenaan saada poikien lukuinto ja -taito kasvamaan. Kun oppilaalla voi olla matkaa lähimpään kirjastoon 80 kilometriä kotoaan, on tärkeää että kirjastosta löytyy myös poikia kiinnostavia kirjasarjoja.
Konkreettisten tekojen lisäksi kielen merkitys oppilaiden ohjauksessa on merkityksellistä. Lapsia ja nuoria ohjataan löytämään juuri heille ominaiset kiinnostuksen kohteet ainevalinnoissa ja jatkokouluttautumispoluissa, sillä kaikki tytöt eivät hakeudu hoiva-aloille eikä kaikista pojista tule insinöörejä.
Helsingin tasa-arvotyötä tekevien kuplasta käsin on helppo todeta erilaisia hyviä käytänteitä ja puhua kielellä joita muut samaa työtä tekevät ymmärtävät. Tasa-arvopäivät osoittivat sen, että kaikkein tärkeintä yhteisen kielen löytämisen lisäksi on tunnustaa alueelliset eroavaisuudet maanlaajuisesti ja esimerkiksi pienten paikkakuntien ”äijäkulttuurin” olemassaolo ja kielteisetkin asenteet tasa-arvotyötä kohtaan.
Tasa-arvotyö kouluissa on tärkeää juuri niiden alueellisten ilmiöiden ja kokemusten kautta, askel kerrallaan, kaikki mukaan otettuna.
Koulussa menestyminen on jokaisen lapsen ja nuoren oikeus – kohdataan jokainen lapsi ja nuori omana itsenään.
Silla Kakkola
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton naispoliittinen sihteeri ja yhteisöpedagogi (AMK).
Vinkkejä ja toimintamalleja koulujen tasa-arvotyöhön löytyy Opetushallituksen Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaasta.