Riitaisia, aina valittamassa, aina ne vastustavat jotain. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, millaista kuvaa saamelaisista luodaan ja ylläpidetään. Saamelaiset ovat vuosisatojen ajan olleet rasistisen assimilaation ja syrjinnän kohteena, ja vaikka oikeutemme ovat viime vuosina edenneet pienin askelin, on samalla ilmestynyt uusia rasismin muotoja muun muassa sosiaalisen median myötä.
Keskustelun ytimessä on se, miten valtaväestö yrittää käyttää valtaa saamelaisiin. Valtaväestö haluaisi päättää siitä, mitä saamelaisuus on, miten saamelaisen kulttuurin erityispiirteitä voidaan hyödyntää muun muassa matkailussa tai miten saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevia luonnonvaroja käytetään. Nämä ovat vain pintaraapaisu siitä, miten saamelaisten kulttuuria ja perinteisiä maita yritetään valjastaa valtaväestön hyödyksi.
Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan keskustelusta kulttuurisesta omimisesta tai perinteisistä elinkeinoista. Saamelaisten oikeudet eivät ole vain kielellisiä tai kulttuurisia vaan myös sosiaalisia ja yhteiskunnallisia. Kun puhumme näistä asioista, puhumme myös oikeudesta toimeentuloon, terveyteen ja koulutukseen sekä ennen kaikkea oikeudesta elämään.
Esimerkiksi voidaan ottaa moni saamelaisten kotiseutualueelle kohdistuva hanke tai saamelaisiin suoraan vaikuttava lainsäädäntö. Käytämme huomattavasti aikaa ja resursseja poliittiseen keskusteluun, aktivismiin ja jopa pelkoon suojellaksemme perinteisiä alueita, elinkeinoja ja tulevia sukupolvia. Keskustelua näistä käydään, kun ne hyödyttävät valtaväestöä, mutta jälkipyykki jää saamelaisille. Kun yksi hanke peruuntuu, seuraava kolkuttaa jo ovella.
Emme siis ehdi edes miettiä, miten tarjoamme tukea heille, joille jatkuva oravanpyörä on raskas ja jotka laittavat oman jaksamisensa taka-alalle yhteisen hyvän vuoksi. Kenelle voimme puhua näistä asioista, kun saamenkielistä ja saamelaiskulttuurin mukaista mielenterveysapua ei ole saatavilla?
Saamelaisten oikeuksien eteen on vielä paljon tehtävää ja monia yhteisön sisäisiä keskusteluja on käymättä. Tarvitsemme keskustelua muun muassa lähisuhde- ja seksuaaliväkivallasta sekä sateenkaarisaamelaisten ja vammaisten kohtaamasta syrjinnästä, tapahtuivat ne sitten saamelaisyhteisön sisällä tai valtaväestön keskuudessa.
Valtaväestön keskusteluilmapiiri saamelaisista ei kuitenkaan mahdollista näiden tärkeiden keskustelujen käymistä saamelaisyhteisössä. Saamelaisista luotu kuva pitää saamelaiset jatkuvassa hälytystilassa, koska pitäisi täyttää valtaväestön mielikuva ”hyvästä, suostuvaisesta saamelaisesta”.
Yksilön omille kokemuksille tai yhteisön sisäiselle keskustelulle ei ole tilaa, kun joudutaan päivittäin turvaamaan perusoikeuksia ja tarjoamaan päätöksentekijöille riittävästi tietoa saamelaisista ja saamelaisten oikeuksista.
Tänä vuonna saamelaisten kansallispäivänä 6.2. toivonkin tilaa saamelaisten omille, turvallisille keskusteluille sekä valtaväestölle rohkeutta tarkastella omia asenteitaan ja valta-asemaansa suhteessa saamelaisiin.
Anni-Sofia Niittyvuopio
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puoluevaltuutettu ja saamelaisvaikuttaja.