Yksi asioista, joita kaikkein eniten rakastan, on jalkapallon pelaaminen. Olen pohtinut jalkapalloon ja urheiluun liittyviä yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeuskysymyksiä aiemminkin, mutta havahtuminen omaan queer-identiteettiin aikuisiällä ja siirtyminen etuoikeutetusta enemmistöasemasta vähemmistöpositioon on avannut silmiäni laajemmin yhdenvertaisuusnäkökulmille. 

Urheilu ja sukupuolen moninaisuus sopivat huonosti yhteen. Urheilumaailma on binäärinen eli se noudattaa kaksinapaista jakoa miehiin ja naisiin. Kaikki ihmiset eivät mahdu tämän binäärin sisään, mutta jokaisella on oikeus urheilla. Mutta missä ja miten ei-binääriset ihmiset urheilevat, jos on lähinnä miesten ja naisten sarjoja? 

Kaksinapaista järjestelmää ylläpidetään mielestäni turhaan myös sanavalinnoilla. Tammikuussa oma jalkapalloseurani ilmoitti, että naisten sarjoissa pelaavien joukkueiden nimistä poistetaan sukupuolittavat sanat. Ilahduin tiedosta, koska olin aiemmin esittänyt idean johdolle siksi, että tällaisilla pienillä teoilla voidaan paremmin ottaa mukaan myös ihmiset, jotka eivät ole naisia.  

Sanojen merkitystä on vaikea ymmärtää, jos ne eivät koske itseä tai lähipiiriä. Ei-binäärisille ihmisille sukupuolineutraalit sanat ovat tärkeitä. Voisimmeko siis olla olettamatta kenenkään sukupuolta ja puhua pelaajista, harrastajista, urheilijoista ja ihmisistä sen sijaan, että puhumme miehistä ja naisista?

Toisaalta monelle transnaiselle tai -miehelle voi myös olla tärkeä kokemus päästä pelaamaan nimenomaan oman sukupuolensa mukaisessa joukkueessa. Turvallisuusnäkökulma on myös huomioitava: moni transnainen saattaa kokea muut naiset turvallisemmiksi kuin cismiehet, vaikka onkin selvää, että myös cisnaisilla voi olla syrjiviä asenteita.

Kun vähemmistöihin kuuluvia kuullaan urheilumaailmassa paremmin, päästään jo pitkälle, vaikka yhtä kaikille ihmisille sopivaa toimintamallia ei olekaan. Kaikissa tilanteissa tavoitetila ei voi ehkä olla kaksinapaisen järjestelmän purkaminen täysin. Joka tapauksessa se, että urheilunkin parissa huomioidaan paremmin sukupuolen moninaisuus, ei ole pois cisnaisilta tai -miehiltä eli heiltä, joiden sukupuoli-identiteetti vastaa heille syntymässä määriteltyä sukupuolta.  

On ehdottomasti hienoa, että järjestöt ja seurat vievät yhdenvertaisuusasioita eteenpäin, mutta on tärkeää, että ne myös ymmärtävät itse, miksi muutoksia tarvitaan ja miten niistä viestitään. Oma seurani perusteli joukkueiden nimien muutosta sukupuolittamisesta luopumisen sijaan syillä, jotka herättivät ihmetystä pelaajissa. Vaikka tarkoitus oli hyvä, seura ei perustellut päätöstään selkeästi, mikä tuntui siltä, että en ollutkaan tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Sen sijaan jouduin vähemmistöön kuuluvana urheilijana avaamaan yhdenvertaisuusnäkökulmaa muille, vaikka se olisi ollut seuran tehtävä.  

Urheilujärjestöt ja -seurat voisivat olla eturintamassa edistämässä ihmisoikeuksien toteutumista, mutta sen sijaan ihmisoikeuksien ajaminen tuntuu jäävän usein yksittäiselle urheilijalle tai toimijalle, joka on monesti itse vähemmistöasemassa. Seuroille on kyllä tarjolla tukea yhdenvertaisuuden edistämiseen, jos ne sitä kaipaavat. Mutta onko niillä ilmiselvien rajallisten resurssien lisäksi aito halu ottaa asioista selvää, levittää tietoa ja edistää yhdenvertaisuutta?   

Kiinnostusta pitäisi olla, sillä yhdenvertaisuuslaki edellyttää ihmisten yhdenvertaista kohtelua ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Se on myös mahdollisuus parantaa toiminnan laatua ja saavuttaa uusia kohderyhmiä. Monesti kyse on pienistä keinoista, joilla on käytännössä kuitenkin kokoaan suurempi vaikutus. 

Vähemmistöjen kokemusten ohittaminen ja syrjintä vaikuttavat kielteisesti urheilusta nauttimiseen, urheilusuoritukseen, urheiluharrastuksen jatkamiseen ja horjuttavat myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ja turvallisuutta joukkueessa. Niillä on myös luonnollisesti merkittäviä vaikutuksia urheilijan kokonaishyvinvointiin. 

Meillä jokaisella on oikeus urheilla omana itsenämme turvassa ja ilman syrjintää. Meidän täytyy pystyä paremmin huolehtimaan siitä, että jokainen tulisi urheiluseurassaan, omassa lajissaan ja harrastusporukassaan kuulluksi ja nähdyksi.

Heli Katainen
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten viestintäkoordinaattori ja jalkapallojoukkueensa varakapteeni.

 

Lähteitä ja linkkejä: 

  • Älä riko urheilua on Ihmisoikeusliiton kampanja, joka nostaa esiin urheilun ihmisoikeuskysymyksiä (mm. lapsen oikeudet, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä, rasismi ja vammaisten ihmisten yhdenvertainen mahdollisuus urheiluharrastukseen).
  • Oletko kokenut syrjintää, häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua urheilussa? Et ole yksin -palvelun chat- ja puhelinpalvelu auttaa ja tukee epäasiallista kohtelua kohdanneita urheilijoita ja urheilutoimijoita.
  • Päivi Berg, Kati Lehtonen ja Mikko Salasuo (toim.): “Siitä on pikemminkin vaiettu” Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa
  • Setan sateenkaarisanasto