Paavo Arhinmäki
Hallitus lähti viime kesän lopulla suuren mediarummutuksen säestämänä tekemään perhevapaauudistusta. Erityisesti kokoomus hehkutti opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen suulla, miten tämä hallitus tekee ja ratkaisee. Keskustan Annika Saarikko säesti vieressä. Tässä(kään) asiassa ei ole jäänyt muistikuvia sinisistä.
Oppositiossa tosin kurtisteltiin vähän kulmia, mahtaako tästä(kään) parannuksesta tulla yhtään mitään. Valtiovarainministeri Petteri Orpo veti uudistukselta mattoa alta ennen kuin valmisteluryhmä oli ensimmäistä kokoustakaan pitänyt. Orpo nimittäin vesitti uudistuksen jo alkuunsa linjaamalla, ettei uudistus saa maksaa mitään.
Ja niin siinä sitten kävikin: puolen vuoden kuhertelun ja hehkutuksen jälkeen hallitus yhtäkkiä ilmoitti, ettei perhevapaauudistusta pystytä toteuttamaan. Hallituspuolueet syyttelivät toisiaan.
Etenkin kokoomus syytti keskustaa taantumuksellisuudesta, eikä varmaan ihan suotta. Tosin ei kokoomuksenkaan esitykset tarkempaa päivänvaloa kestä. Kokoomuksen eteenpäin viemä malli ei ollut mikään todellinen uudistus vaan nollasummapeliä, jossa olisi leikattu ansiosidonnaisia perhevapaita. Suo siellä, vetelä täällä.
Siniset olivat täysin ulkokehällä tässä(kin) asiassa. Timo Soini sentään heräsi bisnesluokanlennoltaan horisemaan jotain epämääräistä kotiäitivihasta.
*
Viime hallituskaudella tasa-arvoa edistäviä uudistuksia sentään saatiin aikaan.
Kun toimin tasa-arvoasioista vastaavana ministerinä, perhevapaita onnistuttiin uudistamaan ja sukupuolten välinen tasa-arvo otti perheissä harppauksen oikeaan suuntaan. Isyysvapaata pidennettiin 54 arkipäivään ja isyysvapaan käyttöä joustavoitettiin merkittävästi. Toteuttamamme uudistus on selvästi lisännyt isien vanhempainvapaiden käyttöä.
Miksi perhevapaita pitää sitten edelleen uudistaa?
Tällä hetkellä äidit käyttävät valtaosan perhevapaista. Pitkät katkot työurissa vaikuttavat naisten urakehitykseen, palkkoihin ja tuleviin eläkkeisiin. Lisäksi pitkille perhevapaille kotihoidon tuen varaan jäävät Kelan mukaan erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevat naiset, eli ne, joilla ei usein ole työpaikkaa mihin palata. Kysymys on siis naisten tasa-arvosta.
Kysymys on myös miesten tasa-arvosta. Perhevapaiden tasaisemmasta jakautumisesta hyötyvät sekä äidit että isät. Miehillä tulee olla yhtäläinen oikeus viettää aikaa lasten kanssa ja osallistua täysivertaisena vanhempana lasten hoitoon ja kasvatukseen.
Tarvitaan lakimuutoksia, mutta myös asennemuutos. Lakimuutokset helpottavat asennemuutosta. Asenteet isyysvapaiden käyttämiseen ovat onneksi työpaikoilla jo muuttumassa hieman parempaan suuntaan, osittain myös aikaisemmin tehdyn perhevapaauudistuksen ansiosta. Mutta paljon asenteissa on parannettavaa.
*
Vasemmistoliitto on jo pitkään esittänyt perhevapaauudistuksen pohjaksi ns. 6+6+6-mallia, jossa ansiosidonnaista vanhempainvapaata jaetaan vanhempien kesken. Erityisesti entiset ja nykyiset perussuomalaiset antavat usein ymmärtää, että malli ”kaventaa perheiden valinnanvapautta” ja ”pakottaa vanhemmat töihin”.
Itse asiassa 6+6+6-malli ei kavenna kenenkään valinnanmahdollisuuksia nykytilanteesta, vaan antaa mahdollisuuden jakaa vanhempainvapaata entistä tasa-arvoisemmin. Tasa-arvon toteuttaminen perheen ja työn yhteensovittamisen kysymyksissä vaatii tahtoa ja resursseja.
Monet keskustalaiset ja perussuomalaiset-siniset sanovat, ettei yhteiskunnan pidä mennä perheiden sisälle ja perheiden pitää saada itse päättä vapaista. Mutta itseasiassa nykyisellä mallilla mennään juuri perheiden sisälle ja ohjataan äiti jäämään kotiin hoitamaan lapsia.
*
Nykyinen hallitus ei ole toiminut tasa-arvon puolesta, päinvastoin. Olen joutunut eduskuntakeskustelussa kysymään suoraan, mitä tällä hallituksella on naisia vastaan?
Julkisen puolen, naisvaltaisten alojen, lomarahoja leikattiin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen työttömien lapsilta on selvitysten mukaan vaikeuttanut kohtuuttomasti sekä työn hakemista että varhaiskasvatusryhmien toimintaa päiväkodeissa. Hallitus on myös kasvattanut päiväkotien ryhmäkokoja.
Jo ennestään vaikeaa tilannetta perheen ja työn yhteensovittamisessa pahensi hallituksen väkisin ajama aktiivimalli. On täysin epäselvää, miten työttömät, joiden lapsilla on enää rajoitettu päivähoito-oikeus, voivat toteuttaa aktiivimallin vaatimukset.
Tutkimusten perusteella on selvää, että isille suunnatut ansiosidonnaiset perhevapaakiintiöt ovat paras keino ohjata isiä käyttämään enemmän perhevapaita. On syytä toivoa, että seuraava hallitus koostuu niistä puolueista, jotka haluavat aidosti edistää tasa-arvoa ja parantaa varhaiskasvatusta.
Juha Sipilän hallitus ja siinä olevat puolueet saavat ehdot tasa-arvoasioiden käsittelystä.
Paavo Arhinmäki
Kirjoittaja on kansanedustaja.