Saila Ruuth
Kävin tuoreeltaan kuulemassa eläkevakuutusyhtiö Varman ylilääkäri Jukka Kivekästä ajankohtaisista työeläkeasioista. Työkyvyttömyyseläkkeistä todettiin, että aiemmin laskussa ollut eläköitymiskäyrä on viimeiset neljä vuotta pysynyt kohtuullisen tasaisena. Joka vuosi noin 18.000 suomalaista jää ennenaikaisesti eläkkeelle siksi, että heidän työkykynsä on pitkäaikaisesti ja vakavasti heikentynyt.
Kun kokonaislukua avattiin sairauspääryhmittäin, saatettiin huomata, että siinä, missä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheutumat työkyvyttömyyseläkkeet ovat olleet edelleen laskussa, mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömäksi tuleminen onkin kääntynyt aivan muutamana viime vuonna uudelleen nousuun. Kun siirryttiin diagnoositasolle, saatettiin huomata, että nimenomaan masennus on lisääntynyt työkyvyttömyyden aiheuttajana.
Varsinainen pommi oli kuitenkin se, mitä Jukka Kivekäs kertoi seuraavaksi. Masennuksen aiheuttamien työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntyminen kasaantuu lähes kokonaan julkisen sektorin työntekijöille ja siellä ennen kaikkea naisille. Huolestuttavan kehityksen alkujuurille ei ilmeisesti ole vielä kaivauduttu, joten syytä taantumiselle en osaa sanoa, mutta väistämättä herää kysymys, voivatko julkista sektoria jatkuvasti runnovat leikkaukset ja uudistukset olla ilmiön taustalla.
Tällä vaalikaudella Juha Sipilän hallitus on muun muassa tehnyt 190 miljoonan euron leikkaukset ammatilliseen koulutukseen. Työntekijöiden näkökulmasta se on tarkoittanut opettajien määrän vähentämistä ja ryhmäkokojen suurentamista. Vähempi väki yrittää hoitaa entistä suuremman työtaakan.
Vuosia kestänyt puhe maakunta- ja sote-uudistuksista on Sipilän kaudella huipentunut uskomattomaan poliittiseen lehmänkauppailuun ja lainsäädäntöfarssiin. Kymmenet tuhannet julkisen sektorin työntekijät ovat eläneet vuosia epävarmoina siitä, jatkuvatko työt uudistusten jälkeen, ja missä sekä millä palkalla ja työehdoilla työt mahdollisesti jatkuvat.
Avien, Elyjen ja kuntien töitä myllätään uuteen virastoon samalla kun niin sosiaali- ja terveyspalveluita kuin työvoimapalveluitakin ollaan avaamassa kilpailulle. Kaiken kukkuraksi vielä kilpailukykysopimuksella julkisen sektorin työntekijöiltä – joista enemmistö on naisia – leikattiin kolmasosa lomakorvauksista.
Uudistusten ja niiden odottamisen aiheuttama epävarmuus yhdistettynä liialliseen työmäärään ei voi olla vaikuttamatta työntekijöiden hyvinvointiin ja lopulta jopa terveyteen. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei kuitenkaan pääse pelkästä huolestuneisuudesta tai epämiellyttävyyden tunteesta.
Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee, kun työkyvyn vienyt sairaus on kestänyt jo kauan eikä työkykyä ole hoidosta huolimatta saatu palautettua. Kun masennuksen vuoksi joudutaan työkyvyttömyyseläkkeelle, kyse ei ole pienestä vetämättömyydestä ja alakuloisuudesta, vaan todella vakavasta, suorastaan invalidisoivasta tilasta.
Työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntyminen kertoo paitsi hirvittävästä inhimillisestä kärsimyksestä, myös yhteiskunnalle todella kalliiksi tulevasta ilmiöstä. Työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntyminen täytyy ottaa hälytysmerkkinä, jonka alkulähteille on kaivauduttava ja syihin tartuttava.
Lukemattomat kerrat on sanottu, että hallituksen leikkaus- ja myllerryspolitiikka on vaarallinen ihmiskoe, joka lisää paitsi eriarvoisuutta taloudellisen ja työmarkkina-aseman myötä, myös sukupuolten epätasa-arvoa. Mutta oli masennusperäisten työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntymisen syy mikä hyvänsä, seuraava hallitus toivottavasti ottaa ohjenuorakseen suunnan kääntämisen jälleen laskuun. Se olisi paitsi inhimillistä, myös julkisen talouden kannalta vastuullista.
Saila Ruuth
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten puhenainen ja Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija.