Tarja Halonen
Satavuotiaan Suomen juhlinnassa oli viime vuonna monia hyviä oivalluksia. Olin mukana Naisjärjestöjen keskusliiton ja Tanen yhteisyrityksessä ”Sata tasa-arvotekoa”. Oli kiva vertailla maatamme sukupuolten tasa-arvonäkökulmasta sadan vuoden ajalta ja iloita edistysaskeleista. Mutta ennen kaikkea oli hyödyllistä kannustaa eri yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiäkin tekemään lupauksia tasa-arvon rakentamiseksi tulevaisuuden Suomelle.
Toiveenamme oli tietysti sata lupausta. Niitä tuli aika paljon enemmän. Jatkamme työtä kannustaaksemme lupausten täyttämiseksi ja oikeiden mallien löytämiseksi. Tehtävää löytyi tosi paljon. Tällä kertaa suomalaisten itsekriittisyys oli hyvässä käytössä.
Ensimmäinen askel muutosten tekemiseen on silmien avaamisesta näkemään epäkohdat. Se on joskus hurjan vaikeaa. Kotisokeus ilmenee myös yhteiskunnan epäkohtien näkemisessä – isoissa ja pienissä asioissa.
Hyvä esimerkki on urheilu. Eihän se ole ihmisten henkiinjäämisessä ole ensimmäinen asia, mutta kylläkin ihan huomionarvoinen asia terveyden ylläpitämisessä. Sukupuolen mukaan tehty jako on ollut ihan arkipäivää sekä koulun liikunnanopetuksessa että vähän kotienkin asenteissa. Pääasiassa tytöt ovat rikkoneet näitä rajoja sekä kilpaurheilussa että harrastepuolella.
Pojat ovat olleet haluttomampia tulemaan tyttöjen perinteisille alueille kuten joukkuevoimisteluun, jossa näkyy tietysti naisurheilun heikompi arvostus. Naiset urheilevat määrällisesti jopa enemmän kuin miehet, mutta se ei näy tiedotusvälineissä.
Ylen tv-urheilutoimituksen lupaus katsoa omaa toimintaansa tasa-arvolasien läpi oli upeaa. Ensinnäkin he huomasivat olleensa epätasa-arvoisia sekä ohjelmien määrän että laadun suhteen. Toisekseen he lupasivat tehdä parannuksen. Tulokset näkyvät jo nyt!
Televisioruudussa voimme seurata aikaisempaa enemmän joukkuelajeista esimerkiksi pesäpallon tai jalkapallon mestaruuskisoja Suomessa ja kansainvälisillä areenoilla niin miesten kuin naistenkin osalta. Samoin kuvakulma on laajentunut tyttöihin ja poikiin. Se lisää harrastusta ja lisää halua rahoittaa sekä tyttöjen että poikien urheilua.
Toivottavasti se ulottuu vähitellen myös naisvoittoisille alueille. Olisihan se hyvä, että rahoitusta tuli runsaammin yhteiskunnan puolesta, jotta perheiden taloudellista eriarvoisuutta voitaisiin poistaa, mutta kyllä näkyvyys voinee auttaa myös täällä.
Suomalaiset olivat hyvänä esimerkkinä tällä aloitteella myös IWG:n vähän aikaa sitten pidetyssä kokouksessa Botswanassa, jossa pohdittiin sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämistä urheilussa. Naisjohtajien puute urheilussa oli myös esillä. Suomen Birgitta Kervinen piti upean puheenvuoron naisten kasvattamisesta ja rohkaisemisesta johtajuuteen samoin kuin omista kokemuksistaan mentoroinnissa.
Tämä voisi olla hyvä aihe jatkaa keskustelua myös Feministipistoissa.
Tarja Halonen