Olin eilen illalla Risto Lakkosen muistotilaisuudessa. Mies menehtyi jo helmikuussa 2020, mutta omaiset ja ystävät olivat halunneet korona-epidemian hellitettyä otteensa järjestää hänelle nyt muistotilaisuuden. Ystäviä oli paikalla suuri salillinen.
Mikä mies Risto Laakkonen oli oli? Minun silmin katsottuna hänessä oli oleellisinta aito 60-lukulaisuus, joka kantoi hänen toimintaansa läpi elämän. Kun hän täytti 80 vuotta syyskuussa 2019, Veli-Pekka Leppänen kutsui häntä Hesarin syntymäpäivä-haastattelussa maahanmuuttajien Suomen-lähettilääksi.
Vuotta myöhemmi Leppänen joutui kirjoittamaan samaan lehteen miehen nekrologian. Molemmat jutut löytyvät helposti googlaamalla ja kertovat tiiviisti tämän poikkeuksellisen ihmisen elämänvaiheet autotehtaan nuoresta pääluottamusmiehestä SAK:n toimitsijaksi ja siitä edelleen työattaseaksi Suomen Tukholman suurlähetystöön vuonna 1972. Ruotsista hän palasi kotimaahan vuonna 1985 ja toimi siitä pitäen työministeriön neuvottelevana virkamiehenä.
Miehen ura ei ehkä ole päällisin puolin hirveän ihmeellinen, mutta hänen aikaansaannoksensa suhteessa lainsäädäntöön ja vaikutuksensa ihmisten asenteisiin etenkin maahanmuutto- ja maastamuutto-kysymyksissä on ollut suuri.
Risto oli puoluekannaltaan demari, mutta kannatti siinä määrin aktiivisesti vasemmiston yhteistyötä, että olisi yhtä hyvin voinut olla kansandemokraatti.
60-luku oli yhden asian liikkeiden kultainen vuosikymmen. Sadankomiteasta, jota minä olin perustamassa, on sanottu, että se oli kaikkien 60-luvun uusien kansalaisjärjestöjen äiti. Riston sydän sykki sen ajan kaikille edistyksellisille liikkeille. Ei siis ollut pelkkää sattumaa, että minusta ja Ristosta tuli ystävät, vaikka meillä ei ollut ammatillisesti yhteistä tekemistä.
Minä olen Ristoa puolisen vuotta vanhempi; synnyin itse helmikuussa ja Risto syyskuussa vuonna 1939. Mieleeni ovat jääneet erityisesti muutamat oikein pitkä keskustelumme sattumoisin kadulla tavattuamme. Kun kummallakaan ei ollut kiire, emme meinanneet päästi toisistamme eroon. Hän oli älyllisesti utelias aito 60-lukulainen. Siksi meillä riitti loputtomasti puhuttavaa yrittäessämme ottaa älyllisesti haltuun ajan ilmiöitä Vietnamin sodasta Suomen YK-politiikkaan ja sitoutumattoman rauhanliikkeen filosofiaan, kotimaan politiikan kiemuroitakaan unohtamatta.
Maahanmuutto- ja maastamuutto-kysymyksissä Risto oli tienraivaaja. Ne ovat asioita, jotka tänään ovat taas huippu-ajankohtaisia tosin kovin toisenlaisista syistä kuin 1970-luvulla. 70-luvulla hermostutti suomalaisten muutto Ruotsiin. Tänään meitä hermostuttavat perussuomalaisten asenteet, että maahan muuttaa vääränvärisiä.