Oikeusministeriö on rahoittanut ja julkaissut tutkimuksen vuoden 2015 eduskuntavaaleista (Poliittisen osallistumisen eriytyminen, Selvityksiä ja ohjeita 28/2016). Siinä on yli 400 sivua tiivistä analyysia, jonka ovat tuottaneet 28 tutkijaa Helsingin ja Tampereen yliopistoista sekä Åbo Akademista.
Selvitys on hengästyttävää luettavaa, josta kärsivällinen lukija löytää kuitenkin yhtä ja toista mielenkiintoista. Minä päätin etsiä tietoja vasemmistoliiton äänestäjistä; ja aprikoida selvitysten valossa, onko olemassa tietoja, joista vasemmistoliitolle voisi olla hyötyä.
Äänestäjien näkemyksiä poliittisiin asiakysymyksiin selvitettiin haastattelulla, jossa oli vertailuaineistona käytettävissä samoihin kysymyksiin annetut vastaukset vuodelta 2011. Haastatelluille esitettiin ehdotuksia, joihin annetut vastaukset on listattu sen mukaan kuinka suuri osuus vastaajista piti asiaa erittäin kannatettavana.
Suomi, jossa on enemmän yksityisyrittäjyyttä ja markkinataloutta sai odotetusti eniten vahvaa kannatusta kokoomuksen, persujen ja kepun äänestäjiltä (51-66%). Vasemmistoliitonkin äänestäjissä ehdotusta kannatti kuitentenkin 31%. Mielenkiintoista, mutta odotettua on, että kaikkien puolueiden äänestäjien mielestä ehdotus oli nyt merkittävästi suositumpi kuin neljä vuotta aiemmin. Vasemmistoliiton äänestäjien keskuudessa ehdotuksen kannatuksen nousu on häkellyttävät 22 %-yksikköä. Ehkä tämä on tulkittavissa uusliberaalismin hegemoniaksi?
Suomi, jossa on alhaisempi verotus sai odotetusti vahvimman kannatuksensa samojen puolueiden äänestäjiltä (36-48%), mutta vasemmistoliitonkin äänestäjistä ehdotusta kannatti 27%. Muutos neljän vuoden aikana on kaikissa puolueissa ollut lievästi positiivinen persuja ja vasemmistoliittoa lukuunottamatta, jotka ovat selvästi (-4%) vähentäneet ehdotuksen kannatusta.
Suomi, jossa on pienemmät tuloerot sai vahvaa tukea vasemmistoliiton, demareiden ja vihreiden äänestäjiltä (76-63%). Hämmentävää on, että tämän ehdotuksen kannatus on vähentynyt kaikkien puolueiden kannattajien keskuudessa (vas -12%, sdp -20%, kesk -17%).
Suomi, jossa on pienemmät kehityserot eri alueiden välillä saa noin 50% kannatusta kaikkien puolueiden äänestäjiltä. Hieman enemmän kuin muut ehdotusta kannattavat kuitenkin kristillisdemokraattien, kepun ja vihreiden kannattajat (54-52%). Muutos on ollut pieni. Sitäkin hämmästyttävämpää on, että kepun äänestäjien keskuudessa ehdotuksen kannatus on pudonnut 10%-yksikköä.
Suomen kaksikielisyyttä kannattavat tietysti selvimmin Rkp:n äänestäjät (88%), mutta selvästi asia on tärkeä myös kristillisdemokraattien, sdp:n ja vihreden äänestäjille (n. 30%). Vasemmistoliiton luku on hävettävät 22% (jossa on yhden %-yksikön lisäys). Mielenkiintoinen on persujen luku 19 %-yksikköä, jossa on 12 %-yksikön nousu!
Suomea, jossa kristilliset arvot ovat suuremmassa roolissa kannattavat vahvasti vain kristillisdemokraattien äänestäjät (74%). Ehdotus saa lievää tukea myös kepun, kokoomuksen ja persujen suunnalta (26-17%). Muiden puolueiden äänestäjät eivät pidä asiaa mitenkään tärkeänä. Vasemmistoliitto antaa pohjanoteerauksen -4%.
Enemmän lakia ja järjestystä saa yllättäen eniten kannatusta Rkp:n äänestäjiltä (46%, jossa +10%). Persuissa ja kepulaisissa on asian kannattajia 29/24%. Vasemmistoliiton äänestäjistä ehdotusta kannattaa 16%, vihreistä vain 10%. Koko puoluekentässä asian kannatus on vähentynyt, eniten demareiden ja kokoomuksen kannattajien keskuudessa.
Suomea, jossa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia kannatetaan koko puoluekentässä (77%). Innokkaimmin asialla ovat vihreiden, kd:n ja vasemmistoliiton äänestäjät (85-82%). Asian kannatus on lisääntynyt neljän vuoden aikana hämmästyttävät 19 %-yksikköä, vasemmistoliittoakin äänestäneiden keskuudessa 11 %-yksikköä.
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kannattavat vahvasti vain vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n äänestäjät (65-44%). Koko puoluekentässä asian kannatus on neljän vuoden aikana kasvanut +14 %-yksikköä, mutta kannattajien osuus on edelleen vain puolet siitä, mikä se on kärkikolmikossa.
Suomi, jossa maahanmuutto on laajempaa, on selvästi kaikille hankala asia. Eniten kannatusta se saa vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n äänestäjiltä (26-22%). Asian vahva kannatus on koko puoluekentässä lisääntynyt +8 %-yksikköä, mutta on edelleen heikkoa (esim. kok ja sdp n. 15%). Asian saama kannatuslisäys (+12, +10) mennee EK:n piikkiin.
Monikulttuurista Suomea kannattava eniten vihreiden, vassareiden ja rkp:n äänestäjät ((68-55%). Asian kannatus on lisääntyt koko puoluekentässä +11 %-yksikköä, mutta on siis edelleen vähäisempää kuin kärkikolmikolla. Esim kokoomuslaisista asiaa kannatti nyt 44%, jossa oli 16 %-yksikön lisäys.
Ympäristöystävällisempää Suomea, vaikka se tarkoittaisi alhaista talouskasvua kannattivat selvästi oikeastaan vain vihreät ja vasemmistoliittolaiset äänestäjät (51/48%). Näkemyksen kannatus on lisääntynyt selvimmin vasemmistoliiton ja demareiden äänestäjäkunnassa.
PÄÄKOMPONENTTIANALYYSI
Yhdessä raportin tutkimuksessa esitellään ns. pääkomponenttianalyysi, joka on paljon spekulatiivisempi kuin edellä esitellyt vastaukset asennekysymyksiin. Kaikessa spekulatiivisuudessaan tämäkin tutkimus on kuitenkin mielenkiintoinen.
Tutkimuksen pääkomponentit ovat 1) monimuotoisen yhteiskunnan ulottuvuus, 2) perinteisten arvojen ulottuvuus, 3) talouden vapauden ulottuvuus ja 4) taloudellisen ja alueellisen tasa-arvon ulottuvuus. Tutkimus kertoo, minkälaisten kysymysten perustalta komponentit on muodostettu (ja se antaisi sinänsä paljon aihetta keskustelulle, mutta komponentteja voi silti pitää kohtuullisesti suuntaa antavina).
Kun talouden vapaus ja yhteiskunnan monimuotoisuus taulukoidaan ristiin, muodostuu nelikenttä. Säädellyn talouden (eli taloudellinen vapaus -) ja yhteiskunnan monimuotoisuuden kentässä ovat selvästi vihreät ja vasemistoliitto, sekä nippa-nappa demarit. Yhteiskunnan monimuotoisuutta kannattavat vähiten persut ollen samalla suunnilleen samaa mieltä kokkareiden kanssa mahdollisimman vapaan markkinatalouden (eli taloudellinen vapaus +) suuresta siunauksellisuudesta. Jos tässä on jokin uutinen, se on, että vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjien käsitykset taloudellisen toiminnan demokraattisen sääntelyn tarpeesta ovat melkein samanlaiset ja molempien puolueiden äänestäjät ovat myös vahvasti yhteiskunnan monimuotoisuuden kannattajia. Tämä on tulos, josta sekä vihreät että vassarit voivat olla ylpeitä.
Toinen ristiintaulukointi osoittaa, että yhteiskunnan perinteisten arvojen ja talouden sääntelemättömyyden kritiikissä vihreät ja vassarit ovat myös erittäin lähellä toisiaan; ja taas sdp yltää vain nippa-nappa samaan ruutuun. Eniten perinteisiä arvoja kannattavat kristillisdemokraatit ja melko lailla myös keskustalaiset, persut ja rkp.
Taloudellisen ja alueellisen tasa-arvon komponentin ja taloudellisen vapauden ristiin taulukointia en viitsi edes esitellä, koska komponentti on minusta rakennettu liian hataralle perustalle antaakseen kunnollista informaatiota. Totean kuitenkin, että siinäkin ristiin taulukoinnissa vasemmistoliitto ja vihreät ovat kuin identtiset kaksoset.
Kun näiden eri komponenttien ristiin taulukointeihin on sijoitettu äänestäjät iän, sukupuolen ja asuinpaikan tyypin perusteella, voidaan päätellä, että vasemmistoliiton todennäköisimmät äänestäjät ovat ensisijaisesti pääkaupunkiseudulla asuvia alle 44-vuotiaita naisia ja kohtuullisen todennäköisesti myös pääkaupunkideudulla tai kaupunkikunnissa asuvia alle 34-vuotiaita miehiä ja 55-64-vuotiaita naisia.
Kaikkein kovin pala vasemmistoliitolle (ja vihreille) ovat maaseutumaisissa kunnissa asuvat yli 45-vuotiaat miehet ja keski-ikäiset (45-54 v.) naiset. Kun on kysymys yhteiskunnan monimuotoisuudesta, niin vasemmistoliiton ja vihreiden sanomalle alttiimpia ovat yliopistoväki sekä johtajat ja ylemmät toimihenkilöt.
Nämä ovat mielenkiintoisia päätelmiä.
Muutama yleinen sana vielä poliittisesta osallistumisesta. Tavallisen kansalaisen kannalta tärkein poliittisen osallistumisen muoto on vaaleissa äänestäminen. Asia erikseen ovat ne ihmiset, jotka toimivat puolueiden ja erilaisten kansalaisjärjestöjen jäseninä. Heitäkin kuten kaikkia koskee kuitenkin se, että demokratia toimii sitä paremmin, mitä valistuneempia äänestäjien puoluevalinnat ovat.
Valistuneisuus tarkoittaa yhteiskunnan instituutioiden ja niiden toimintatapojen pääpiirteiden tuntemista. Jos sen lisäksi vielä on kohtuullisen hyvin perillä siitä, mistä päivänpolitiikan keskeisissä kysymyksissä keskustellaan ja mitkä ovat eri puolueiden asenteet, äänestäjä on valistunut.
Puolueen tulee ymmärtää itsensä valistusorganisaatioksi. Vakavaa politiikkaa ei tehdä vain vaalikampanjoilla. Vakavasti otettava poliittinen valistusorganisaatio toimii 365 päivää vuodessa. Tekemisenä valistus ei ole saarnaamista, se on keskustelua.
Tässä esittelemäni tutkimukset osoittavat, että vasemmistoliitolla on oma suuren arvostuksen ansaitseva paikkansa Suomen poliittisella kartalla. Sen siinä ottama tila voisi olla paljon nykyistä suurempi. Tilan kasvattaminen on minusta ensisijaisesti valistustehtävä.