Katselin tuhansien muiden lailla eilen illalla (25.3.) Antti Rinteen vaalipuheen ja tentin. Puhe oli hyvin valmisteltu ja sujuvasti esitetty, mutta haastattelu takelteli – pahasti.
Osansa haastattelun takelteluun oli Kirsi Heikelillä, toisella haastattelijoista. Hän oli ärhäkkä ja inttävä. Hän myös puhui Rinteen vastausten päälle. Olen tottunut näkemään Heikelin osaavana, empaattisena ja ammattimaisena toimittajana, nyt hänen toimintansa oli kaikkea muuta.
Mutta Rinne, Rinne! Jos haastattelija tykittää, silloin pitää ottaa erityisen rauhallisesti. Katsoa haastattelijaa silmiin ja vastata harkinnan jälkeen avainsanoja korostaen ja retorisia taukoja pitäen. Sinä provosoiduit ja rupesit puhumaan ja inttämään kilpaa Heikelin kanssa. Paitsi että osoitit heikkoa tilanteen hallintaa, myös puhe ja itse asia puuroutuivat. Se oli piinallista katsottavaa.
Mutta, mutta. Huomioni kiinnittyi ohjelman aikana haastattelun kulissiin. Siinä luki suurin kirjaimin SOSIAALIDEMOKRAATIT. Jäin aprikoimaan, oliko sanan kirjoitusasusta päätettäessä konsultoitu puoluetoimistoa. Oliko Ylessä edes tullut ajatelluksi koko kysymystä? Sosiaalidemokraatithan itse kirjoittavat sanan sosiaalidemokratia yhdellä a:lla, siis muodossa sosialidemokratia.
Se on tietysti kirjoitusvirhe, mutta puolue pitää siitä sitkeästi kiinni. Ruotsalaisen socialdemokrati, saksalaisen Sozialdemokrati ja englannin sanan social democracy suomenkielinen vastine on sosiaalidemokratia. Näissä kielissä ei ole edes olemassa sanaa, jonka oikea käännös voisi olla sosialidemokratia.
Olen kuullut kaksi erilaista selitystä, miksi kirjoitustavasta pidetään kiinni. Yksi selitys kulkee näin: ”Se viittaa sosialismiin eikä mihinkään lipilaariin sosiaalisuuteen”. Toinen selitys kulkee näin: ”Niin, se sanahan on kirjoitettu aina niin ja perinteestä ei luovuta”. Kumpikin selitys on outo.
Ruotsin, Saksan ja Englannin sosiaalidemokraattiset puolueet ovat kaikki olleet sosialistisia puolueita siinä merkityksessä, että ne ovat periaatteessa kannattaneet tuotantovälineiden yhteiskunnallista omistusta. Sen tavoitteen asemesta kaikki nämä puolueet ovat jo kauan tyytyneet siihen työn ja pääoman suhteiden sääntelyyn, jota tarjoavat hyvinvointivaltio ja työmarkkinoiden sopimukset. SDP:n historia ei tässä suhteessa poikkea muista mainituista puolueista.
Vielä 60-luvulla Länsi-Euroopassa ja myös Suomessa sosialistisilla puolueilla itse asiassa tarkoitettiin sosialistista politiikkaa harjoittavia puolueita. Käytännössä sen ymmärrettiin tarkoittavan hyvinvointivaltion ja sopimusyhteiskunnan rakentamista, kehittämistä ja puolustamista.
70-luvulla myös Länsi-Euroopassa löi läpi neuvostoliittolainen tapa kutsua kommunististen puolueiden johtamia Neuvostoliittoa, Itä-Euroopan maita, Kiinaa jne. sosialistisiksi maiksi. Eikö nyt jo olisi aika ymmärtää, että identiteetistään epävarmana maailman kommunistinen liike halusi omia kaikkia makeat poliittiset käsitteet, olletikin sosialismin ja demokratian. 1800-luvun merkityksessä kommunismikin kuului näihin himoittuihin makeisiin sanoihin.
Minusta Länsi-Euroopan sosialistisilla puolueilla – minkä nimisiä ne ikinä ovat olleetkin (sosiaalidemokraattisia, sosialistisia, kommunistisia) – jotka ovat toimineet vaikuttavimman aikansa demokraattisissa maissa ja demokraattisissa oloissa, on oikeus kutsua itseään ja tulla kustuiksi sosialistisiksi puolueiksi. Neuvostoliitolle, kylmän sodan ajan Itä-Euroopan maille jne. pitää kehittää jokin toinen epiteetti kuin ”sosialistinen”.
Tämän kysymyksen pohdiskelu voi tuntua trivialiteetilta. Olen kuitenkin valmis väittämään vastaan. Sosialismi ymmärrettynä aatehistoriallisesti liberalismin kritiikkinä ja liberalismin ydinarvoihin perustavana, mutta niiden merkityksen uudelleen tulkitsevana ideologiana ja poliittisena filosofiana näyttää tekevän paluuta.
Minusta vasemmistolla ei ole historiallisen itseymmärryksen tarpeensa takia varaa menettää tätä sanaa – eikä pelleillä sen kanssa.
Jos Ylen vaaliohjelman kulissiin laittama sana SOSIAALIDEMOKRAATIT oli ns. harkittu rikos, se saa minusta lämpimän puolustajan.
Samalla jään odottamaan SOSIALISMI sanan ja käsitteen intellektuaalista rehalibilitaatiota.