Puhe PAMin Valtuustossa 21.11.2017
Mira-Veera Auer, Helsinki-Uusimaa
Hyvät liittotoverit,
Valta kasaantuu harvoille ja harvojen kavereille. Lopulta päätöksenteolta katoaa legitimiteetti ja äänestysprosentit putoavat eivätkä ihmiset enää usko järjestelmään. Tänä päivänä on jo vaikea puhua demokratiasta kun miettii millä tavalla Suomea johdetaan.
Kun puhumme Suomen taloudesta ja yhteisestä vastuunkannosta. Ei voi olla niin, että pienituloiset. Köyhät ja sairaat. Heikompaan asemaan sysätyt maksavat kovan hinnan hallituksen harjoituksista. Köyhiltä ja sairailta leikataan ja suurituloiset hengittelevät glitterilmaa.
Osa työntekijöistä joutuu elämään täysin epäsäällisissä työolosuhteissa ja osaa käytetään härskisti hyväksi. Samaan aikaan porvaristo pyörittää mielenkiintoista showta, jolla se painostaa itselleen terveysbisneksen, ilmaiset tai puoli-ilmaiset palvelut sekä muhkean rahasaaliin veroparatiisiin.
Ammattiyhdistysliike on erittäin suuri vaikuttajajärjestö ja ehkä lobbaritaho myös yhteiskunnassa. Ei ole mitenkään merkityksetöntä mihinkä suuntaan ammattiyhdistysliike päättää kärkensä asettaa. Mikäli olemme vastuullisia vaikuttajia, otamme huomioon yhteiskunnan kokonaisedun ja ajattelemme myös tulevaisuutta ymmärrämme, että meidän pitää kamppailla näitä ahneita voimia vastaan. Aiempi virhe, kiky-sopimus pitää purkaa. Kiky ratkaisut heijastelevat vanhaa maailmaa ihannoivaa ajattelua kun oli yläluokka ja oli alaluokka.
2000-luvun tulokehitys on ollut äärimmäisen epäoikeudenmukaista varsinkin nuorille. Nuorten tulokehitys on pysähtynyt ja osittain jopa laskenut. Samaan aikaan työsuhteiden epävarmuus ja työolosuhteiden huonontuminen on jatkunut entisestään. Elinkustannukset ovat nousseet ja varsinkin pääkaupunkiseudulla asuminen köyhdyttää ihmisen välittömästi. Palvelut kuitenkin ovat paljolti pääkaupunkiseudulla ja näin ollen moni palvelualojen työntekijäkin on siellä. Vaatimuksemme työehtosopimusneuvotteluissa tulee perustua siihen miten saadaan 1) työntekijät säällisten työolosuhteiden piiriin 2) miten saada heille palkka, jolla elää 3) miten saada työnantajan melkein suvereenia valtaa jaettua työntekijöille, jotta vinksahtaneet valtarakenteet siirtyvät kohtuullisuuden tielle.
Ei ole järkevää olla huomioimatta sitä kehitystä ja niitä superinnovaatioita, joiden myötä työtunteja ja työpaikkoja ei ole enää pitkään aikaan riittänyt kaikille. Ei ole muutenkaan mielestäni mitään syytä niellä ajatusta siitä, että duunari on jotenkin arvaamaton jopa lapsentasoinen päätöksissään jos hän saa lisää vapaa-aikaa ja siksi kaikki kiristykset ovat vain tälle oikeutetusti alistetulle duunarille vain tämän parhaaksi. Työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin pitää olla tavoitteena ja se yhdistettynä perustuloon rakentaisi uudenlaisia valta-asetelmia kamppailla yhteiskunnan vallan uusjaossa.
Keskolaisten ammattiosasto oli syyskokouksessaan linjannut tavotteitaan työehtosopimusneuvotteluihin. Tässä lainaus ”Keskolaiset ovat valmiita taistelemaan solidaarisesti parempien työehtojen puolesta. Tästä merkkinä osasto katsoo kärkitavotteisiin noussutta vuokratyövoiman kieltämistä tai merkittävää rajoittamista, sillä keskolaisten ammattiosaston edustamilla työpaikoilla ei käytetä juuri lainkaan vuokratyövoimaa”.
Mielestäni vuokratyövoiman käyttö onkin aivan keskeinen kysymys kun puhutaan työehtojen toteutumisesta ja vallan kasautumisesta työnantajalle. Vuokratyöyritykset on nähdäkseni perustettu tasan kiertämään työehtoja. Tuen Keskolaisten muitakin esityksiä työehtosopimusneuvotteluihin, joita olivat tiedotteen mukaan vastentahtoisten 0-sopimusten kieltäminen, lomien pidentäminen ja palkankorotustavoite 2€ tunnille.
Nollasopimukset, vuokratyösuhteet ja osa-aikatyöttömyys luovat erinomaiset välineet työnantajille pyörittää työläisiä ja siirtää vastuut ja riskit työntekijöiden kannettavaksi. Kyse on tietoisesta pitkän tähtäimen suunnitelmasta, jossa työläiset tekevät pitkää päivää, ovat köyhiä ja uupuneita eivätkä jaksa osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Työnantajapuoli on strategisesti kasvattunut valtaansa ja luonut mekanismeja, joilla työläisten hallitseminen on helpottunut. Nyt ammattiyhdistysliikkeen pitää olla sen valtansa arvoinen ja kantaa vastuutaan ja tarvittaessa lakon voimalla korjata hajonnut järjestelmä.