YLE julkaisi 16.12 artikkelin, jossa oli tutkittu seikkaperäisesti Suomen Työväen Urheiluliittoa (TUL). Artikkelin voi mieltää pyrkivän osin mustamaalaamaan liiton toimintaa ja sen rahankäyttöä vaikka haluan uskoa taustalla olevan ainoastaan tutkivan journalismin hienon aatoksen.
Suurin yksittäinen tietolähde artikkelissa vaikuttaa olleen de facto erotettu liiton aiempi puheenjohtaja, jonka jättäessä tehtävänsä liitolla oli artikkelissa mainittuja vaikeuksia etenkin 100v-juhlallisuuksien järjestämisessä vuonna 2019. Artikkeli ei kuitenkaan kerro, että nämä juhlat järjestettiin lopulta tilanteeseen nähden mallikkaasti ja tämä toteutui eritoten TUL-seurojen ja -aktiivien hellittämättömällä uurastuksella ja työllä. Ansaittu valtava kiitos kuuluu myös liiton silloiselle hallitukselle sekä varapuheenjohtajille, jotka vastasivat edessä olevaan haasteeseen ja tekivät erinomaista työtä puheenjohtajan kadotessa kuvioista.
YLE:n artikkeli nostaa ansiokkaasti esiin TUL:n historiaa ja käy tunnetuimmat käänteet läpi. Tämä on siltä osin kuitenkin pelkkä pintaraapaisu TUL:n työhön, sillä mikään määrä kirjoitusmerkkejä ei voi tavoittaa täysin TUL:n ansiokasta työn laajuutta. Samalla kun tästä piirtyy hienosti kuva pitkään kansaa liikuttavasta liitosta, ei kuitenkaan artikkelin toimitustyön analyysi sisällä yhtään tästä johtuvaa huomiota. Tämä on erityisen harmillista esiin nostetussa esimerkissä henkilöstökulujen suuresta koosta. Henkilöstökulut eivät kuitenkaan tosiasiallisesti poikkea millään tavalla muista urheiluliitoista. Juuri pitkäikäisen laajan toiminnan myötä TUL:lle on kertynyt pidempiaikaisia kuluja ja vastuita. Näistä ’henkilöstömenoihin’ laskettavat TUL:n eläkevastuut aiemmille työntekijöille ovat huomattava osuus. Sortumatta populismiin, ei tätä voi nähdä muuta kuin vastuullisena työnantajan toimintana. TUL toimii arvojensa pohjalta myös tässä asiassa.
Artikkeli kohdistaa katseensa lisäksi majoitus- ja ruokakuluihin, jotka tietenkin riippuen vuodesta voivat hieman elää. Taustasyynä on tässä toiminnan laajuus, joka paitsi on maantieteellistä: pienistä kunnista isoihin ja etelästä pohjoiseen idästä länteen, myös tukeutuu valtavaan luottamustoimien sisällyttämään vapaaehtoisten joukkoon, joka kokoustaa, syö ja matkustaa tehdäkseen tuloksena merkityksellistä liikunnanedistämistä yhteiskunnan eteen.
Lisäksi jos ei lasketa Opetus- ja kulttuuriministeriön avustustason tarpeetonta kauhistelua artikkelista uupuu tasapäinen vertailu muihin urheilukentällä toimiviin järjestöihin. Tavalliselle lukijalle ei varmaan liittojen erilaiset koot ja toiminnan kohdennus ole selvää. TUL ei ole yhden lajin lajiliitto, jolle tietyn lajin tunnettavuus ja kehitys on pääasia. TUL on satojen liikuntalajien ja tätä toteuttavien seurojen liitto. Jäsenenä on yli 700 seuraa ja seurat liikuttavat yli 200 000 jäsentä. On totta, että jäsenluku on pienentynyt muun muassa 2000-luvulla, mutta tähän laskuun liittyy osaltaan myös useita yleisiä vallitsevia trendejä kuten kaupungistuminen, joka pakottaa yhdistämään toimintaa pienemmillä paikkakunnilla. Seurojen lukumäärän laskulla ei siten ole kovin huolestuttavaa tai suoraa yhteyttä esimerkiksi toiminnan laajuuteen. Nykyisilläkin luvuilla TUL on suurimpia suomalaisia kansan liikuttajia niin nyt, kuten aiemmin historiassaan.
TUL:n työ on pitkäjänteistä, ansiokasta ja on erityisen vaikuttavaa kohdistuessa matalan kynnyksen liikunta- ja kansanurheiluharrastuksiin. Teemme työtä, joka jää monelta muulta tekemättä. Seuramme mahdollistavat ympäri maata selvästi keskimääräisesti taloudellisesti halvimmat tavat harrastaa urheilua ja kannustamme sekä tuomme liikunnan piiriin jatkuvasti paitsi liikkuvan kansanosan myös erityisen tuen tarpeessa olevia sekä muita kohdennettuja erityisryhmiä. Tästä kertoo myös työmme uusien lajien esiin nostossa; halutessamme liikuttaa kaikkia, on ymmärrettävä kaikkien olevan erilaisia – myös lajimieltymysten kautta. Ajatus kaikkien saamisesta liikunnan pariin on poikkileikkaava tavoite kaikessa työssämme.
En väitä TUL:n aina tehneen kaiken oikein ja työhyvinvoinnin osalta on oltava erityisen tarkkaavainen sekä valmis toimimaan tilanteen korjaamiseksi heti ensi tilassa. Eripura ei myöskään kuulu millekään kentille eikä saa olla osa liikuntaharrastusta. Samalla kun liitto itsenäisesti kehittyy työtavoissaan tulemme jatkamaan jäsenpalautteen pohjalta myös laajempaa kehitystyötä eritoten yhdistysrakenteemme osalta. Parhaillaan useampi piiri on yhdistymässä ja toteuttamassa tätä työtä konkreettisesti. Olemme myös virtaviivaistaneet kertyneen omaisuuden sijoitustoimintaa sekä panostaneet ei-valtiollisen ulkopuolisen rahoituksen kasvattamiseen – jotta varoja on tulevaisuudessa toivottavasti yhä enemmän ihmisten liikuttamiseksi ja kansanterveyden edistämiseksi.
Artikkeli tuo kiitettävästi myös itse esiin TUL:n kehittyvän suurilla harppauksilla ja elävän muutosaikaa uuden pääsihteerin johdolla. Muutos ei kuitenkaan ole ulkopuolisten kritisoijien aikaansaannosta vaan yhteinen TUL-perheen ponnistelu mahdollisimman tehokkaan ja alati innostavamman liikuntatyön aikaansaamiseksi. Työstä hyötyy ennen kaikkea yhteiskunta kokonaisuudessaan.
Ystävällisesti, toverillisesti ja liikunnan riemua ylistävänä
Henrik Nyholm
TUL 1. varapuheenjohtaja